Loma lopussa ja uusi alussa

Menihän tässä taas viikko, ennen uutta tekstiä. Loma loppuu ja huomenna alkaisi yövuorot, jonka jälkeen olisi pidemmän kesäloman aika, eli neljä viikkoa lomaa. Tämä eka lomaviikko oli kyllä jotenkin tosi ankea, säät oli huonot, kylmää, sateista ja pimeää, kuten myös mieleni. Lomalla oli kyllä monta mukavaa hetkeä ystävien parissa ja Elli-koirani on nauttinut mamman ollessa kotona.
Olen tuijottanut kaikki nauhoitetut sarjat, pessyt ikkunat ja syönyt, noh, lähinnä syönyt ja tuijottanut sarjoja, kun kolmen ikkunan pesuun ei kovin paljon aikaa vierähdä...
Kaipasin elämääni jotain, en tiedä mitä? Uusi työ, harrastus tai ehkäpä joku ihana ihmissuhde, siis romanttisessa mielessä? Vai pitäiskö muuttaa paikkakuntaa ja aloittaa koko elämä ihan puhtaalta pöydältä? Näitä jään miettimään ja palaan asiaan, kun saan siihen mielessäni selvyyden...

Onneksi edessä on kohta iskelmäfestarit ja ihanien ystävien ja uusien ihmisten tapaamista, naurua, musiikkia ja kylmiä juomia... Ja heinäkuun alusta aloitan salilla käynnin ja ruokavalion(oikeasti, tiedän kyllä et ajattelette, et olen se jo keväällä useaan kertaan aloittanut), mutta nyt kasaan itseni. Tupakointi saa myös loppua, viimeistään kesäloman jälkeen. Piste.

Nyt ihanan Elllin kanssa lepoa ja huomenna olkoon parempi päivä!

Olipahan reissu mut tulipahan tehtyä...

Mie olen siis kesälomalla ja eilen kävin pelaamassa sulkapalloa, sillä seurauksella, että matkaa tuli vissiin 100 kilsaa. Olimme siis sopineet peleistä teksiviestillä ja mie ilmoitin omalle mixtiparilleni ajan ja paikan. Aika oli kyllä ihan oikea ja päiväkin, vaikka kyllä sekin oli miun osalta säätöä.
Miepäs sitten lähdin oikein ajoissa ajelemaan Hiekkaharjun Foreveriin, jossa olen aiemminkin usein käynyt pelaamassa. Perille päästyäni ihan rauhassa astelin hallille ja kysyin mikä on kenttä, mut eipäs löytynyt kenenkään nimellä. Alkoi hiipiä mieleen pieni epäilys paikan suhteen ja aloin tekstaria tarkistamaan, kymmenen minuuttia ennen kuin pelien oli tarkoitus alkaa. Ohops, pelit olikin Matinkylän Foreverissä, kyllä mie romahdin siinä, matkaa on vissiin 40 kilsaa ja aikaa kymmenen minuuttia. Eikä siinä vielä kaikki, eipä ollu kaverin puhelinnumeroa, et olisin voinu soittaa, että kuule, väärä paikka... Siinä sitten facessa viestiä laittamaan ja puhelinnumeroa, et soita, väärä paikka, anteeksi jne... Ehdin siinä välissä soittaa Fonectallekin ja kysellä pelikaverin nimellä puhelinnumeroa, mutta se jolle soitin, ei kyllä ollu oikea mies, vaan herra siellä hiukan vaivaantuneen oloisena totesi, että taisit nyt soittaa väärään numeroon. Mie siihen sitten vaan, et kiitos ja anteeksi. Ei auttanu kuin lähteä ajelee ja soitella kavereille, et nyt on taas Taru vähän säätäny ja sählänny. Lopulta soitteli pelikaverikin tosi iloisena tiedosta, niinkuin arvata saattaa, mutta lupasi kuitenkin saapua paikalle. Hän oli miun ansioista ajanut eka Talista Hiekkaharjuun ja sitten sieltä sai ajaa Matinkylään, nice. Mie en tietenkään hätäpäissäni ihan oikeaa reittiä valinnut, vaan ajoin kehäkolmosta ja ihan helvetin pitkä matkahan sitä kautta oli. Perille 40 minuuttia myöhässä ja pelit meni ihan päin peetä,joten oli kyl hieno lopetus lomapäivälle.
Mutta tulipahan käytyä ajelemassa loman kunniaksi, eikä tarvii kesälomareissuille lähteä, kun tulee noita reissuja ihan arkisinkin. Matkoihinhan lopulta meni pidempään kuin itse peleihin :)
Toivotaan, että tänään osaan pelipaikoille hiukan nopeammin ja vielä oikeaan paikkaankin.

Oli synkkä ja myrskyinen yö

Ja synkkä on aamukin sekä hiukan myös mieliala. En tiedä onko se tuo sää vai mikä, mutta välillä sitä alkaa pohtimaan elämän tarkoitusta ja mielen valtaa apeus. Tänä aamuna herääminen oli vaikeaa, vaikka jo aamulla kuuden aikaan katselinkin kelloa. Kai se on tuo matalapaine ja sateinen sää, joka väsyttää ja tekee sängystä nousemisen vaikeaksi. Onneksi ei tarvinnut herätä aikaiseen, vaan menen iltavuoroon, joten on aikaa vielä olla puoliuninen.
Viime päivinä olen miettinyt, että mitä elämältäni haluan. Poikani on täysi-ikäinen, itse olen 36 vuotias, tosin syntymäpäivä lähestyy, joten ei tässä enää mitään nuoria olla, vaikka sekin on vaikea hyväksyä. Pitäisikö sitä jotenkin alkaa käyttäytyä iän mukaan, pukeutumaan varttuneen aikuisen tavalla(mitä se sitten onkin) ja tietää jotenkin mitä haluaa?
Monet alkavat vasta tässä iässä tekemään lapsia ja itse olen jo omani kasvattanut aikuiseksi. Menikö se juna siis jo miun osaltani ja onko tämä nyt sitä laatuaikaa itselleni, niinkuin jotkut viisaat sanoo. Enpä tiedä, aika yksinäiseltä tavallaan tuntuu vaikka toisaalta nautin, että ei tarvitse laittaa ruokaa kenellekään tai siivota kuin omat sotkut. Toisaalta nyt huomaan, että nautin siitä, että on joku jolle laittaa ruokaa, joku jonka kanssa aamulla herätä, vaikkakin viime vuodet tuo poikani on herännyt aika paljon myöhempään kuin minä.
Onko se niin, että ihminen osaa arvostaa hyviä asioita vasta jälkikäteen tai oli tilanne mikä vaan, valittamista löytyy aina. Pitäisi vaan osata arvostaa asioita, joita on ympärillä, ei haikailla menneisyyttä ja tulevaisuuteenkin voi edes jonkin verran vaikuttaa.
Yritän siis opetella elämään päivän kerrallaan ja elämä kuljettaa sitten, minne ikinä kuljettaakin.

Niin, ja lopuksi kerron, että miun dieetti on mennyt tähän saakka ihan päin peetä, vaikka niin keväällä uhosin aloittavani ruokavalion ja kaikkea. Mutta nyt kuitenkin alkaa kolmas päivä ruokavaliota, jospa se sais ihmisen mielen paremmaksi ja lisäksi toivotaan myös aurinkoisia päiviä.

Sulkapallokausi loppuu ja kesäloma alkaa kohta 😊

Kesä alkaa kolkuttelemaan ovelle ja sen myötä myös kesäloma häämöttää parin viikon päässä, tai siis loman ensimmäinen osa, loput sitten heinäkuussa. Sulkapallokausi loppui loistavasti mixtin kultamitaliin pari viikkoa sitten ja viime viikonloppuna tuli hopeaa kauden päätöskisoissa, jotka oma seura järjesti. Ei huono ollenkaan, kun ottaa huomioon miun iän, painon, kokemuksen ja levottoman luonteeni. Keskityin loppuun saakka peleissä ja palkintoja oli finaalipaikat kisoissa. Toki mulla oli ihan loistava pari, toivottavasti myös jatkossakin. Neluria ei menneet ihan yhtä hyvin, mutta parit oli loistavat myös siinä  pelimuodossa, joten mikäs on ihmisen ollessa. Ehkä sitä vielä tässäkin iässä voi oppia ja kehittyä, ainakin niin haluan uskoa. 

Ei muuta siis kuin kesälomaa odottelemaan ja nauttimaan auringosta. Koetan jatkossa kirjoitella useammin, kun muuttokin on ohi ja alkaa elämä asettua uomiinsa. Tosin yhtä paljon sählään ja säädän kuin aiemminkin, kuten et tänään olin menossa vääränä päivänä hallille ja sain myös parini sinne samaan aikaan. Ei muuten ollut kovin iloinen, mutta mie pyytelin hitokseen anteeksi ja kyllä harmittikin saman verran. Mie en kyllä totu tähän omaan sähläämiseeni ikinä, vaikka vois luulla, että paljon kun sattuu niin tottuu.

Nyt lähen syömään poikani kanssa lämpimiä leipiä, syö muuten järjettömästi tuo kaveri! 

                                                                   Pus ja moi ❤️

                                                                              

                                             

Muutama muuttuja oli taas matkalla.

Muutto alkaa olla loppusuoralla, tai ainakin tavarat on käyty läpi, viety kierrätykseen, löytöeläintaloon ja roskikseen. Taisi siinä mennä muutama käyttötavarakin, kun hätäpäissäni roudasin tavaraa kaksin käsin pois jaloista, mutta uskoisin selviäväni tällä tavaramäärällä. Aikamoista materiaalin keräämistä on tämä ihmisen elo, mutta yritän jatkossa vähentää tavaroiden hankkimista.

Toisaalta kävin tuossa ystäväni kanssa eilen ostamassa lisää tavaraa Ikeasta, kun kyllähän sitä uuteen kotiin tarvitsee kaikenlaista, mitä ei varmasti ollut riittävästi tai ei ainakaan oikeanlaisia, edellisessä kodissa.
Reissu meni oikein hyvin ja ostin vaan suunnittelemani asiat, en yhtään heräteostosta. Hyvä mie.
Kotona sitten aloin purkamaan noita Ikean ihania laatikoita, alkaakseni kokoamaan kaappeja. Yksi ostos oli allaskaappi vessaan. Ensiksi en edes muistanut sitä ostaneeni, mutta lopulta tajusin mikä siellä laatikossa pitäis olla, nimet ei juuri mitään kerro. Siinä sitten samalla huomasin, että voi hitto, tää on valkea, vaikka piti olla tumma väri ja mietin, et pitäiskö vaihtaa? Päätin, että valkoisella mennään ja siinä sitten laatikkoa avaamaan. Hirveen hirveen tiukassa oli paketti ja kun sen saksien ja muiden työkalujen avulla sain auki, hämmästelin, että oho, täällä on letkuja ja kaikkee. Miten ne siihen kaappiin kuuluu? Huomatakseni, että justiinsa juu, oli sitten tarttunu mukaan pesuallas eli lavuaari kaapin sijasta. Voi helvetti, kyllä taas harmitti ihmistä, joten ei siinä, seuraavana päivänä eli tänään sitten Ikeaan vaihtamaan. Ystäväni kanssa yhdessä mentiin ja otettiin allas mukaan ja yllätys, Taru siellä huomasi, että ei kuittia mukana, jäi kotiin, keittiön pöydälle! Seinällä isot ohjeet, että kuittia vastaan 90 päivän palautusoikeus. Ystäväni lohdutti, että kysyt nyt, jos se vaihto kuitenkin onnistuu. Mie olin romahtamassa ja siinä sitten asiakaspalvelun naiselle selittämään, että väärä tuote, kuitti kotona, paha mieli ja aina mulle käy näin. Kai hän sitten heltyi ja sanoi, että sattuuhan näitä hiustenväristä rippumatta ja Ikean kortin kanssa tilanne hoituu kyllä. Jee, kerrankin onnistui loppupelissä ihan kivasti, vaikka saa nähä miten saan kaapin lopulta koottua. Kassalla kuitenkin vielä piti hakea uusi pyykkikoriin, kun olin ottanut tietty sen näytekappaleen, jossa oli hintalaput kiinni, mutta reipas ystäväni haki sen kärsivällisesti miun maksaessani. Kertookohan nää asiat, et olen jotenkin huolimaton häslääjä? Ei kai nyt sentään?

Eli jatketaan taas, mukavaa viikonloppua, tää lähtis yövuoroon illalla! Huomenna on kiva väsyneenä koota kaappeja ja lipastoja.

Tässä hiukan muutosta makkarissa:

Viime viikolla:

tänään makuuhuone :

Vapunviettoa muuttaen...

Ajattelinpa kirjoittaa tässä muuton keskeltä muutaman rivin tänne, kun on niin hitokseen hienoa muuttaa uuteen kotiin ja vielä aiempaa pienempään... Siinä sitä kuulkaa tuntee ihminen elävänsä, kun kantaa romua sisään eikä se meinaa loppua ikinä?
Noh, kyllä mie mietin, että mie sitten pakatessa käyn läpi kaikki romut, enkä mitään ylimääräistä kanna mukana,( ajattelin muuten ihan samalla tavalla vajaa kolme vuotta sitten myös), kun muutin. Mutta kuinkas kävi? Aina oli joku selitys, en ehdi, en jaksa, en viitsi pakata vielä, kun on ärsyttävä asua, kun tavarat on laatikoissa ja onhan näitä selityksiä... Ja perinteisesti muuuton lähestyessä, oli tavaraa pakkaamatta ihan reilusti ja kaikki vaan laatikoihin ja uuteen kotiin. Sillä seurauksella, että hukun näihin romuihin, mutta nyt lupaan ne käydä läpi ja luopua kaikesta turhasta. On muuten yllättävän paljon ihmisellä kaikenlaista, kun alkaa oikein läpi käymään.
Tänään aloin purkaa säkkiä, joka sisälsi sukkahousuja ja legginsejä, joita muuten riitti. Jumalauta, niitä oli kymmeniä, ellei satoja, ja kaikki mustia. Oli sukkahousuja ohuita ja paksuja, oli leggareita ohuita ja paksumpia, pitsireunallla ja ilman, sukkahousuja kuviolla ja ilman, oli stay up- sukkia, joita en muuten ikinä käytä, mutta oon varmasti suunnitellu, et joskus ehkä käytän. Että jos joku tarvii, ei kannata mennä kauppaan, kun voi ihan tulla miun luokse valkkaamaan minkä denierin sukkikset tai leggarit haluaa?

Ja sitten tämän projektin ja illan lopuksi menin lopulta suihkuun, mikä on muuten tosi kiva, kun siellä ei toimi valo. Laitoin eilen vikailmoituksen huoltoon, mutta kai siellä kaikki oli kännissä, tai sitten ei ollu tärkein tehtävä tulla laittaa valoa miun vessaan. Noh, siinä kun piilareita ottaa pimeässä pois ja yrittää saada nesteet koteloon, tuottaa omat haasteensa, kuten että piilari sitten katoaa. Puhelimen valolla tietty voi etsiä, mut siinä on oma hommansa etsiä piilolinssiä lattialta, kun ovat nimittäin aika pieniä ja vielä läpinäkyviä, eli ei kuulkaa löytynyt ei... Siinä sitten hitokseen turhautuneena heitin toisenkin linssin menemään, huomatakseni suihkun jälkeen, että aivan, siinähän se puhelimen näytössä oli kiinni, se kaipaamani toinen piilari... Oli muuten kuukausilinssit ja käyttöaika alussa, mutta eipä siinä sitten, toinen jo tuhottu. Roskista olisin ehkä toisen vielä takaisin kaivanut, mutta laitoinpa veden mukana menemään lavuaarista alas, joten hei vaan piilolinssit. Taitaa olla Tarulla silmälasit päässä seuraavat päivät, kun luulen et pimeälläkin löytyvät paremmin, ehkä.
Pimeässä ollaan tänään, mutta ehkä huomenna on valoisampaa...
Terkut siis täältä muuton keskeltä kaikille ja ihania muuttoja!

Kaikki järjestyy, ajallaan...

Nyt sitten olis asunto tiedossa, vaikka aika viime tinkaan menikin... Viikko aikaa muuttoon, joten alkoi jo paniikki iskeä ja mietin jo muuttoa Tampereelle, tai jonnekin ihan muualle Helsingistä. Nyt kuitenkin olisi tiedossa asunto, ei mikään unelmien täyttymys, mutta jonkinlainen katto pään päällä sopuhintaan kuitenkin... Ei sitä tiedä, jos maanantaihin mennessä vielä löytyisi joku ihan helmi ja muutankin siihen. Aikamoisen jännittävää aikaa on ollut, mutta on ollut loistavaa huomata jälleen, kuinka ihania ihmisiä mulla on elämässäni. Ystävät ja tutut ovat ilmoitelleet asunnoista, auttaneet ja tarjoutuneet muuttoavuksi, en voi olla kuin onnellinen heistä kaikista. Vaikka välillä maailma murjoo, niin on mahtavaa huomata, kuinka paljon on asioita, joista pitää olla onnellinen. 

Olette mahtavia ystäväni ja kun tarvitsette apuani, olen täällä, muistakaa se ❤️

                               

Pääsiäisen kärsimykset takana

Olisikohan sitten aika kirjoittaa blogia, kun viime päivät on menneet tiiviisti töissä ja sulkiksen merkeissä... Ylitöitä on tehty, mutta toisaalta miun työ myös palkitsee, vaikka helppoa se ei aina olekaan.

Pääsiäinen tuli ja meni, eli töissä suurin osa ja eilinen sekä tämä päivä sulkiskisoissa. Ei tosin jäänyt kisojen tuloksista paljon jälkipolville kerrottavaa, mutta hauskaa oli, varsinkin eilen. Ihania ystäviä, uusia tuttavuuksia ja hassuttelua pelien ohessa.

Yöunet on jääneet tosin vähiin viime aikoina, mutta eikös sitä sanota, että kuolema kuittaa univelat, joten siitä siis lähdetään... Onneksi alkaa olla valoisaa, joten pärjää vähemmälläkin unella, toivottavasti.
Aurinko on kyllä hieno asia, piristää, vaikka muuten tunteet menisikin laidasta laitaan. Tällä hetkellä tämä nainen kamppailee ihmissuhderintamalla vaikeiden asioiden äärellä ja ratkaisut ei ole helppoja. Niinkuin aiemmin sulkista vertasin ihmissuhteisiin, niin paljon pohdin myös omaa elämääni.
Voi kun sitä osaisi vaan elää hetkessä, vailla murheen häivää, mutta ei, pitää mennä rakastumaan ja sitten alkaakin rakentelemaan kaikenlaisia pilvilinnoja. Yleensä tosiaan niissä käy niin, etteivät kovin pitkälle kestä, ne miun rakennelmat... Mutta niinkuin sanotaan sen Sannin biisin sanoissa:
"Sama se vaikka sinä rakastuisit johonkin väärään
Sama se jos et sinä opi vielä siitäkään
Tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntä koskaan
Jonkunhan on uskottava että vielä rakkaus voittaa..."

http://youtu.be/Yb8r3ZZAQx4

Eli tähän uskoen kohti uutta päivää, sillä jokainen päivä on uusi mahdollisuus ❤️

Tai sitten Matti Nykästä lainaten, "jokainen tsäänssi on mahdollisuus" tai "huominen on aina tulevaisuutta."

Aurinkoisia päiviä kaikki ihanat!

Aurinkoa ja lupauksia

Aurinkoinen päivä takana, ensin koulutuksessa ja iltapäivällä meren rannalla, nautiskellen kevään lämmöstä. Illalla sulkaa ihan randomporukalla, mutta hauskaa oli.  Mutta sitten asiasta viidenteen, et ihan vaan muuten tiedoksi, et on aika päin helvettiä menny miun fitnesshaaste. Ei tule mitään, koko ajan on nälkä ja välillä jano, joten olen syönyt suklaata, jäätelöä ja karkkia. Hyvä Taru, on tsemppi kohdillaan kesää ajatellen. Voin sitten hylkeen lailla makailla rantakalliolla kesällä, joku säkki päällä tai ilman, eihän hylkeilläkään ole vaatteita. Tosin herättävät varmasti enemmän sympatiaa, kuin mie vatsani kanssa rannalla, joten laitan kyllä päälleni jotain peittävää....

Mitä mie oikein teen, et pääsisin taas kiinni terveelliseen ruokavalioon? Mie romahan, jos tää kevät jatkuu näin... Ja tupakkaa palaa myös, vaikka sekin piti lopettaa, joten hyvin menee, mutta menköön.

Muutama päivä sitten tein facesta laihduttajan testin ja miun pitäis kuulema laihduttaa julkisesti, joten kai miun pitää alkaa tänne päivittää saavutuksia. Haluatteko alun kuvani vaatteilla vai ilman, jos otan kuvan ennen projektin alkua? Sovitaan nyt niin, että aloitan lauantaina, se on hyvä päivä, tai ei yhtään parempi kuin muukaan päivä, mutta ehdin lihottaa itseäni siihen saakka :) 

Ja salille menen kanssa, mutta en tiedä mikä päivä, mutta jos en tällä viikolla, niin ensi viikolla viimeistään, lupaan sen itselleni ja kaikille teille tuhansille, eli ehkä kolmelle, jotka jaksatte lukea kirjoituksiani ;)

Hitokseen hymiöitä ja sydämiä tähän loppuun ❤️❤️❤️❤️

Ihmissuhteet ja sulkapallo

Tiedättekös mitä mie olen miettinyt? Että sulkapallossa ja ihmissuhteissa on paljon yhteistä. Molemmat on tosi vaikeita lajeja ja siihen vaikuttaa monet tekijät... Molemmissa onnistumiseen tarvitaan taitoja, tosin jotkut ovat vaan lahjakkaita tai onnekkaita molemmissa lajeissa. Joillakin on lahjakkuutta sulkapallossa, mutta huono tuuri vaikkapa loukkaantumisten muodossa. Ihmissuhteissa ei ehkä tarvitse olla lahjakas, mutta loukkaantumisia voi tulla monessa muodossa. Sulkapallo tai maila voi hajota yllättäen, kuten ihmisuhdekin voi hajota. Joskus molemmissa on riskit tiedossa, mutta silti vaan haluaa ottaa riskin ja yrittää, onnistuu sitten tai ei. Joskus pelissä maila tai sulka hajoaa, jalka ei kestä tai ihmissuhteissa sydän särkyy... Itse olen tullut tulokseen, että molemmat lajit on haastavia enkä taida myöskään olla kovin lahjakas kummassakaan. Ihmissuhteista, ja nyt tarkoitan parisuhteita, on mulla pidempi kokemus ja niissä ainakin on ollut huonoa onnea, vääriä valintoja, eikä harjoitus ole tehnyt mestaria. Sulkapallosta on lyhyempi kokemus, tosin siinä olis voinu tulla paremmaksi, jos olis aloittanut nuorempana ja treenannut paljon. Mutta vaikeita ovat molemmat lajit ja olosuhteet vaikuttaa myös. Kuten kentälläkin, myös ihmissuhteissa vaikuttaa onnistumiseen mm. miten kemiat toimii, löytyykö yhteiset pelisäännöt, onko yhdessä hauskaa ja löydetäänkö yhteiset tavat toimia...
Monta muuttujaa molemmissa ja joskus tarvitaan myös tuuria, että asiat sujuu ja yhteinen sävel löytyy. Joskus valittu pari on jo varattu toiselle ja on vaikeaa päättää kenen kanssa pelaa, jatkaako vanhan parin kanssa vain vaihtaako uuteen? Joskus voi olla hyvä pysyä tutussa ja turvallisessa vaihtoehdossa, joskus voi olla, että riskin ottaminen kannattaa ja uusi partneri voi tuoda onnea. Joskus ei. Ihmissuhteissa ja sulkapallossa on monia yhteneväisyyksiä ja molemmat ovat parhaimmillaan iloinen asia ❤️

Sairaspäivä...

Tiedättekö tunteen, kun koko ajan pala kurkussa ja heikottaa, mutta kuitenkaan ei okseta? Sellainen oli miun aamu tänään, mutta onneksi iltapäivällä alkoi helpottaa... Ehkä selätin aika vähällä vatsataudin vai mikä lie ollu ja flunssakin alkaa olla ohi. Hyvä niin.
Tälle päivälle sattui yksi hauska hetki, kun ajattelin laittaa piilolinssit silmiini. Siinä mie astelin vessaan ajatuksissani, laitoin hammastahnaa sähköhammasharjaani ja aloin pestä hampaita. Se tunne, kun huomaat olevasi hammasharja suussa, vaikka ei ollut mitään tarkoitusta pestä hampaita. Ihmettelen vaan et mitä mie oikein teen? Tarkoitus oli laittaa piilolinssit silmiin ja se mitä teet on ihan muuta? Kyllä siinä hiukan pistää miettimään, että nytkö se sitten viimeistään pakenee viimeinenkin järki päästä? Noh, ei kai siinä sitten, pesin hampaat ja laitoin piilarit silmiini ja olin hiukan hämilläni tilanteesta...

Ei varmasti eka eikä viimeinen hetki elämässäni, kun joudun tilanteeseen yllättäen, enkä oikein tiedä miten :) mut haittaaks se?

Mukavaa viikkoa kaikille!

Viikonloppu sulkiskisoissa takana hyvässä seurassa!

Lauantaina lähdettiin aamusta kohti Lahtea ja sulkapallokisoja. Fiesta oli täynnä hyvää tunnelmaa, musiikkia ja jännitystä vatsan pohjalla, liittyen peleihin ja koko reissuun. Varmasti taas olisi muutama muuttuja matkassa, jos yhtään osasin veikata.

Matka sujui ongelmitta, vaikka kyytiläisiä taisi hiukan jännittää, kun söin rahkaa matkalla ajaessa autoa ja muutenkin sitä ajaessa joutuu ihan hitokseen touhuamaan kaikenlaista. Toisaalta ei vissiin tule kellekään yllätyksenä, että mulle on joskus vaikeaa keskittyä olennaiseen, toki riippuu asiasta...

Ensimmäisestä nelurista tulikin kisoissa voitto vaikean ekan erän jälkeen, sillä onhan mulla ihan paras pari. Muista peleistä ei jäänyt paljon lapselle kerrottavaa, ja kun viimeisen pelin jälkeen tänään riensin oksentamaan, oli aika turhautunut olo. Siinä sitä ihminen tuntee oikein elävänsä kun vessassa yökkii aamupalaansa pihalle. Mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se meni?

Kaikesta huolimatta oli tiukkoja vääntöjä, sulkapalloystävien kanssa naurua ja heidän menestystään oli myös huippua seurata. Onnea heille vielä, kovat on koveja, kuten eräs sulkapalloileva ystäväni tuppaa sanomaan. 

Pitkästä aikaa näin myös ystäviä, joita en ole aikoihin tavannut ja mie olin niin iloinen siitä(kin).

Taisi siinä tulla viikonlopun aikana muutamia uusiakin tuttavuuksia kentän laidalla solmittua, huippuja ihmisiä olin nimittäin halli täynnä! Monenlaista tunnetta ja tilannetta reissuun liittyi, mutta niistä kaikista en kerro enempää tässä yhteydessä, ehkäpä joku kerta sitten?

Illalla pelien jälkeen oli vuorossa saunomista, Fresitaa ja pari lasia viiniä sekä hyvää seuraa, ihan hitokseen tykkäsin kyllä ❤️ 

Pelit jatkuivat vielä tänään ja kestivät melkoisen pitkään, joten tulinkin vasta illalla kotiin huonovointisena ja väsyneenä, mutta tyytyväisenä mukavan viikonlopun jälkeen. Kiitos ystävät, kun olette olemassa ja ihan hitokseen hymiöitä ❤️❤️❤️❤️

Alkoi taas aamu kivasti...

Kiireinen päivä takana eilen, liian vähän unta yöllä, ja tänään aamulla herätys klo.07.00. Aamutoimien jälkeen raahustin kohti Fiestaani ja kömmin Ellin kanssa autoon. Auton lasit oli ihan huurteessa, joten laitoin puhaltimet täysille ja auto käyntiin. Pakki päälle ja liikkeelle, sillä seurauksella, että kuului kolahdus, tiedättekö sellaisen äänen, kun pelti kolahtaa peltiä vasten? Ei välttis tiedä, jos ei ole kuullut, mut miepä olen nyt. Vilkaisu taakse ja mitä helvettiä, siellä oli valkoinen hieno farkkuauto. Ei ole muuten aiemmin kahden vuoden aikana ollut, enkä huomannut tänäänkään, paitsi että sattui autoni eteen tai oikeastaan taakse... Jep, Fiesta parkkiin ja vahinkojen arviointi; naapurin autossa lommo ja kivat turkoosit pilkut. Fiestassa pientä naarmua, voi prkle... Ei kai siinä oikein auta lähteä livohkaan, kun miun auto on ainoa sininen auto ja valkoisen auton kyljessä se turkoosi väri aika kivasti näkyy, joten syyllisestä ei liene suurta epäselvyyttä.

Ei vaan, tietenkin ilmoitan naapurille, mutta kuka se on, ja mistä mie tiedon saan klo.7.40? Soittamalla talonmiehelle tietysti, ja sieltähän sitten sain naapurin nimen ja numeron. Siitä se sitten päivä kivasti lähti kulkemaan soittamalla naapurille, että nyt on kuule silleen, että peruutin hänen auton kylkeen ja seuraavaksi soitto vakuutusyhtiöön. Onneksi on kasko, vaikkakin kivasti tippuu bonukset kaskosta ja liikennevakuutuksesta. Molemmista 20 prossaa, joka on pari sataa lisää vuoteen ja sitten tietty omavastuu samanverran. Great. Jos ei tämmöisestä ihminen mieltään pahoita, niin mistä sitten?

Tässä kuussa rahaton ja ensi kuussa asunnoton, hyvin menee mutta menköön!!

Nyt töissä kellon ympäri ja vissiin jatkossakin, jos meinaan Fiestalla ajella tulevaisuudessa.

Carpe Diem vaan ;)

Palkitsevaa työtä takana ja edessä :)

Työntäyteinen, mutta mukava viikonloppu takana ja vielä huominen olis töitä ennen vapaata... Lastensuojelussa on kivaa olla töissä, mutta kyllä työpäivän jälkeen on kaikkensa antanut fiilis. Eilen kotiin klo.23.30 ja aamulla töihin klo.8-16.00 ja nyt tuntuu, että mehut on aika vähissä. 

Illalla onneksi edessä sulkapalloa, joten kentällä pääsee nollaamaan ajatukset parhaalla mahdollisella tavalla. Tosin yhden paremman asian ehkä tietäisin(jos ymmärrätte mitä tarkoitan), mutta koska sitä ei ole tarjolla, sulkapallo on loistava vaihtoehto!

Toivottavasti teillä on ollut rentouttava viikonloppua ja kaikille vielä ihanan leppoisaa sunnuntai-iltaa, nauttikaa :)

 

Sulkapallon täyteinen päivä 😊

Aamulla oli aikainen herätys ja lähdin sovitusti vapaaehtoiseksi sulkapallon Finnish Openiin. Ai kauheeta, kun jännitti odottellessani omaa vuoroa näyttämään pisteitä tai linjatuomariksi... Sydän hakkasi ja ehdin miettiä jo kaikki mahdolliset tavat sählätä kentän laidalla. Lopulta tuli oma vuoro, ei hitto, miten mie selviän ja ennenkaikkea pystyn keskittymään peliin? Ja vielä englantia pitäis ymmärtää? Kyllä oli romahdus lähellä sillä hetkellä, mutta onneksi iloinen ja hyväntuulinen päätuomari tuli hymyillen hakemaan meidät kentän laidalle, ja mie pääsin näyttämään pisteitä. Mie olin ihan liekeissä siinä hommassa, ei tarvinnu kun vaihtaa numeroa tuomarin kertoessa pisteet ;) Oli siinäkin kyllä tekemistä, kun englantia piti ymmärtää. Ja arvatkaa kuinka mie mietin, kun tuomari sanoo esimerkiksi pisteet 1-0, täh? Mikä one-loov vai mitä se sanoo? Eikö nolla ole zero? Häh? No miehän pelin jälkeen pojilta kysymään asiaa. Eivät tienneet ja siinä me yhdessä sanakirjaa katsomaan. Niin se sitten selvisi, että love, tuo rakkaussana on myös nolla? En tiennytkään, että jos sanon my love, se voikin tarkoittaa ihan muuta? Kyllä miun maailmalta meinas pohja tippua ja sitä me sitten porukalla ihmeteltiin... Nyt olen jo päässyt tästä yli ja toivon edelleen, et jos joku sanoo I love you, se edelleen tarkoittaa, et rakastan sinua <3

Palkaksi pääsimme pisteiden ja linjojen näyttämisen jälkeen klo.15 Heseen syömään, kun päivä oli oltu hallilla ja hirvee nälkä. Syötyäni sitten yllättäen muistinkin, että olin menossa treffaamaan ystäväni klo.16 ja oli tarkoitus mennä syömään. Hip hei, ja mie olin just vetäny tyytyväisenä kerrosaterian. Ja mikä parasta, ostin ystävälle Tallinnasta suonikohjuvoiteen, jonka vieminen hänelle, oli yksi tapaamisemme tarkoitus. Voide oli unohtunut luonnollisesti kotiin, what a suprise!
No niin, eikun selvittämään tätä tilannetta ja kilauttamaan kaverille. Mie ja miun sählääminen, olin siis ihan hitokseen tyytyväinen itseeni. Argh... 

Onneksi ystäväni on joustava ja mahtava tyyppi, joten kävin hänet hakemassa meille kaffelle, jolloin ystävä sai voiteensa ja mie hyvää seuraa. Kahvin jälkeen mentiin sitten salaatille ja mie reippaana söin senkin, vain parin tunnin aikavälillä edellisestä ruokailusta, hyvä Taru, syö vaan, sinusta se näkyy :)
Mutta oli ihanaa nauraa hyvän ystävän kanssa ja parantaa maailmaa. 

Loppuillan vietinkin sitten ihanien ystävien kanssa sulkishalilla nelinpelin merkeissä. Hauska päivä, vaikka muutama jännittävä hetki päivään liittyikin.

Elämä on <3

Ei taas menny niinkun Strömsössä

Niinhän siinä sitten kävi, että odotellessani renkaan vaihtoa, maksettuani ja kahvit juotuani, kuulen kun Vianorin tiskin takaa mies kysyy, että hei rouva, oliko tuo Ford sinun? Johon vastasin, että kyllä on, mutta ihan neiti olen kyllä. Mie en kestä nimittäin tuota rouvittelua, nuori neiti-ihminen kun olen.
Eli olipas sitten käynyt niin, että renkaat olikin "vahingossa" lähetetty Espoosta konalaan. Mie olin taas ihan romahtamaisillani ja sanoinkin, että kyllä mie taas mieleni pahoitin. Aikamme selviteltyäni selvisi, että renkaat on oikein joku maksanut, vaikka ne nyt sattumalta oli miun renkaat?
Taisihan se tilanne hiukan hilpeyttä herättää siellä aulassa, kun mie siellä toistelin, että mie romahan ihan justiinsa... Omaa autoaan vieressäni odotteleva herra myös hymyillen harmitteli tilannetta, vaikka varmaan mietti, että onkohan tuolla lääkitys kohdallaan. Siinä sitten soiteltiin autoliikkeeseen, josta auton ostin ja sielläkin kovasti pahoiteltiin asiaa. Ei mene kuulkaa useinkaan miun elämä ihan suunnitellusti, joten taidan lopettaa suunnittelun.
Fiesta siis kohti Konalaa ja selvittämään tilannetta. Syyllisen näköinen mies siellä sitten odotteli pahoittelen tilannetta ja totesi, että hän oli siellä odottelut minua, tuskanhiki valuen pitkin otsaa. Ystävävällisesti hän lupasi vaihtaa renkaat veloituksetta ja kuljettaa talvitassut Vianorille säilytykseen. Saa nähdä mistä ne syksyllä löytyy? Ja lähtiessä vielä sain pestä auton ilmaiseksi, kun oli hänellä kuulema vielä paha mieli asiasta.
Noh, kyllä miekin mieleni pahoitin, meni tunnin sijaan kolmisen tuntia reissulla, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ja auton pesukin onnistui nyt hienosti, muistin laittaa käsijarrun päälle, hyvä mie ;)
Nyt trikoot jalkaan ja ulkoilemaan Ellin kanssa!


                                         Kesätossut alla ja puhdas pinta, mikäs on ajellessa!

                 Elli ihmettelee miun valokuvaamista, ei vois Elliä vähempää kiinnostaa :)

            

                                  Ulkoilemassa löydettiin pihalta kevään merkkejä Ellin kanssa.

Yövuorot takana ja elämä edessä

Ihanaa herätä aamulla omasta sängystä kolmen työyön jälkeen... Ihan kuin olis koomasta herännyt tänä aamuna, uuteen aurinkoiseen päivään. Viikonloppu meni kisoissa ja töissä, joten blogikin jäi kirjoittamatta. Seniorikisoissa siis käyty ja uskottava se on, ettei ole enää ihan nuori vaikka siltä tuntuukin ja näyttää, ainakin pimeässä peiton alla 😉
Nyt on käyty loistavan hammaslääkärin luona ja tällä hetkellä odottelen, että Vianorin miehet vaihtaa kesärenkaat autoon ja kello on vasta 10.07 vapaapäivänä. Tässähän ehtii vielä vaikka mitä?

Miepäs palaan asiaan myöhemmin, joten aurinkoista päivää kaikille ja jaxuhalit, vai miten se meni?

Sulkaa ja suukkoja ;)

Olisi taas viikko loppusuoralla, vaikkakin yövuorot alkaa huomenna. Mukava ja kiireinen viikko takana.

Tänään ensimmäiset seniori SM-kisat sulkiksessa ja voittokin tuli ekasta pelistä, vaikka odotukset ei olleet korkealla. Mutta pientä kriisiä kyllä pukkaa, kun seniorisarjoissa saa jo pelata. Pitääkö sitä oikeasti alkaa uskomaan, että ei ole enää nuori? En suostu, olen vielä nuori ja niinkuin kisoissa sanoin tuomarille, että jutut ei ainakaan junioreita parempia ole. Ei kai se väärin ole, että höpöttää huonoja juttuja ja tuntee itsensä nuoreksi? Peiliin kun katsoo harvemmin, tai ei ainakaan kovin tarkkaan, voisi hyvin ajatella, että ei ole vielä 20 vuotta vanhempi... Tosin peili kertoo toista ja samoin kroppakin. Ei enää palaudu samalla tavoin kuin nuorena, mutta täytyy kuunnella itseään ja omia rajojaan. Jutuissa ei ole kyllä mitään rajaa, enkä usko et paranemaan tulevat jatkossakaan, sen tietää kaikki, jotka miut tuntee.

Nyt alan nauttia vapaaillasta ja valmistautua huomisiin peleihin, tsemppiä kaikille sulkis- ja muihin peleihin, mitä viikonloppuna vastaan tulee! Jos ei muita pelejä ole edessä, muistakaa silmäpelit, mie ainakin panostan niihin sulkiksen lisäksi.

Pus ja huippua viikonloppua <3

Aurinko ja vapaa, mikä loistava yhdistelmä :)

On siis kevät, kuljen Hakaniemenrantaa tai oikeastaan Marjaniemen rantaa...

Pikkuhiljaa tässä alkaa jonkin verran jännittää, että missä asun toukokuun alussa? Myin asuntoni reilu kuukausi sitten ja uutta en ole vielä saanut, tarkoitus siis muuttaa vuokralle. Aluksi ajattelin, että kyllä se asunto löytyy, turha stressata ja menen vaikka hetkeksi ystäville asumaan. Mutta minne laitan tavarani? Poika voi mennä isälleen, vaikka ei sinne tietenkään haluaisi. Toivottavasti hän saa Hoasin asunnon, jonne myös laitoin hakemuksen, tai ehkä muutankin Jonin kanssa opiskelija-asuntoon, jos hän sellaisen saa.  Siitä se riemu vasta repeäisi.

Olisihan tietysti noita vuokra-asuntoja, mutta hinnat on kyllä aikamoisia, kun suhteuttaa tähän sairaanhoitajan palkkaan... Noh, odotellaan vielä, parin viikon päästä pitänee alkaa pakata tavaroita, minne ikinä ne sitten laittaisinkaan.  Mutta koska ulkona on ihana sää ja aurinko paistaa, en tänään stressaa asiasta, piste.

Tänään pesen pyöräni ja fillaroin huomenna töihin eli aloitan pyöräilykauden. Lenkki jäi tältä aamulta, mutta teen sen iltapäivällä ennen sulkispelejä, alkulämmittelyksi, ja illalla menen vielä pelaamasta salille. Tämä oli lupaus, olen oikein reipas tänään. Vaakakin näytti aika peruslukuja, joten vielä on mahdollisuus kesäkuntoon 2014 ;)

Yllä kauppa-ja terassipyörä, jolla voi hamonen päällä polkea ja alemmalla poljetaan sitten kovempia lenkkejä 😊

Haasteita riittää tässä elämässä...

Työpäivä takana, mukava ja intensiivinen sellainen.
Liikuntahaasteista tänään tehty kyykyt, punnerrukset, vatsat ja lankku.
Koville otti, mutta vaikka tekee kipeää ei haittaa 😊



Kirjoitan huomenna paremmalla aikaa, nyt painun nukkumaan ja yritän aamulla laittaa ihanat uudet lenkkivaatteet päälle mennäkseni juoksemaan...

Hyvää yötä ja hitokseen hymiöitä!

Ps.oli ihanaa aamulla huomata, että Fiestan takaoven puolivälissä on hieno raja pestyn ja ei pestyn auton välissä. joten muistakaa laittaa käsijarru päälle, jos ei toisin mainita autopesulassa 😁

Tavallinen tiistai(ko)?

Aamu alkoi mukavasti lenkkeilyllä Ellin kanssa kauniissa auringonpaisteessa ja keväistä luontoa ihaillen...
Kyllä se on käsittämätöntä, kuinka paljon tuo valo piristää ja tuo energiaa.

                                                                             

                                                              

Lenkin jälkeen edessä oli 220 kyykkyä ja kaksi minuuttia lankussa, huh huh, ottipas koville, taas. Lopuksi vielä 70 vatsalihasliikettä ja 45 punnerrusta, huh, miten sitä voikin ottaa noin koville? Kai tätä elopainoa on senverran, että vastusta tulee jo ihan siitäkin...

Ennen iltavuoroa kävin heittämässä kaverin lentokentälle, jonka jälkeen insprioin itseni pesemään auton, kun matkaa ei ollut kuin 11 kilsaa kentältä ja sieltä sitten töihin. Noh, ekaksi mie ajelin tietenkin väärästä liittymästä joten ajoin tuplasti tuon matkan pestäkseni auton.
Ja arvatkaas miten kävi autonpesussa? Mie hienosti osasin käyttää sarjakorttiani(koska olin käyny kerran aiemminkin) ja ajoin Fiestani pesulaan. Kyseessä on siis sellainen itsepalvelupesupaikka, jonne auto ajetaan parkkiin ja sen jälkeen ne pesuharjat liikkuu siinä auton ympärillä ja auto on siis paikallaan. Auton sammuttaessa mietin, että laitanko käsijarrun päälle, mutta muistelin, etteihän sitä yleensä laiteta, joten jätin auton vapaalle ja aukaisin puhelimesta Facebookin... Hetken siinä facessa surffailtuani satuin katsomaan sivulle, huomatakseni seinällä kyltin, jota ei mielestäni ollut tullessani. Siinä hetken ihmeteltyäni, että tuntuu kuin auto liikkuisi, ymmärsin, että tosiaan se liikkuu pesuharjojen mukana taaksepäin. Apua, auton takapuskuri oli jo melkein ovessa kiinni, eli nopeasti jarrua ja autoa muutama metri eteenpäin, sillä seurauksella, että autosta tuli pestyä vaan etuosa ja sivut, takaosa jäi pesemättä. Eihän ne harjat taakse pääse jos auto kulkee niiden harjojen mukana ;) Eli hienosti meni se pesureissu, mutta ainakin auton kyljet kiiltää :)

                                  

Eli millainen päivä mulla oli tänään? Normipäivä. Millainen päivä mulla on huomenna? Noh, varmaan normipäivä ;)

Aurinkoinen vapaapäivä

Ihanaa herätä hyvin nukutun yön jälkeen ja syödä aamupuuro rauhassa. Ainoa mikä varjosti aamua, oli se, että raejuusto oli loppu, arghh, kyllä mie niin mieleni pahoitin... Mutta sain puuron syöytyä ja raahattua itseni Bodybalanceen. Lähdin reippaana ja ajattelin, että rento tunti menee collegehousuissa, mutta kuinka kävikään? Siellä ne kaikki naiset oli ihanissa trikoissaan, sävy sävyyn ja mie hikoilin kuin porsas collarihousuissani. Siinä katsellessani muodikkaisiin urheiluvaatteisiin pukeutuneita jumppaajia päätin, että lähen ihan just ostaa jotkut kivat trikoot, enkä enää ikinä lähde jumppaan collegehousuissa!!

Jumpan jälkeen riensinkin keskustaan lounaalle ihanan ystäväni kanssa ja nautin seurasta sekä auringosta täysin rinnoin. Lounaan jälkeen sitten trikoita ostamaan. Oli monenlaista kyllä tarjolla, mutta huh, mitä hintoja juoksuhousutyyppisistä ratkaisuista pyydetään? Kallista kangasta sanon mie, joten luulis kyllä jalan nousevan lenkillä. Löysinkin ihanan pinkin pipon ja trikoot kohtuuhinnalla ja painelin kotiin valmistautumaan lenkkiin.
On se ihme, miten sitä nainen ilahtuu kun laittaa nätit vaatteet päälle, vaikkakin lenkille. Siitä sitten ulos Ellin kanssa ja juoksin puoli tuntia suhteellisen kevein askelin. Varmasti uusien varusteiden ansioita ja loppuenergia tuli keväisestä auringon paisteesta.

Carpe Diem 😊

Elämä on kivaa ❤️

Viikonloppu töitä takana ja huomenna vapaa maanantai ;)
Työpäivä meni tänään kivasti ja ehdin käydä pienillä päiväunilla kotona ennen sulkista. Pelit sujui hyvin tappiosta huolimatta ja kentällä oli hauskaa, ja niin se pitäiskin aina olla. Välillä jäädyin kentällä, eikä jalat kulkenut, lyönnit meni minne sattuu, mutta vastustajat oli huippuja, kuten myös pelikaveri, joten ei murheen häivää ;)

Mulla on näin sunnuntaisin vakiovuoro sulkista ja aina kun mie lopetan pelit, on hauska herraporukkaa olusilla hallin kahviossa. Tänään arvuuteltiin ikää, parasta sählyn pelaajaa ja muuta mukavaa. Hauska porukka ja mukavia miehiä, joihin olen tutustunut ohikukiessani ;) Jos pojat luette tätä, niin terkkuja, ootte ihquja!
Pitäis aina muistaa, että kun hymyilet, sinulle hymyillään!

Kotona jatkoin kyykkyhaastetta 190 kyykyllä katsellen kympin uutisia ja ne menikin aika kivasti. Lankkuhaaste sitten olikin vaikea, kun takareidet meinas hiukan hapottaa kyykkyjen jäljiltä, mutta
1,5 minuuttia lankutin, vaikka teki kipeää.. Tänään oli myös punnerrushaasteessa 46 punnerrusta, joka myös teki todella tiukkaa, mutta ähkien ja hammasta purren, done ;) Lopuksi 70 vatsalihasliikettä ja olen punaviinilasini ansainnut?

Huomenna aamulla jumppaan, sitten lounaalle, ja jos illalla olen oikein reipas, menen juoksemaan Ellin kanssa, joten toivotaan aurinkoista päivää!

Nyt nautin tallennuksista ja vietän laatuaikaa itseni kanssa, ennen kuin kömmin peiton alle Ellin kanssa.

Aurinkoinen lauantai!

Olipas ihanaa kun tänään sai nukkua hiukan pidempään ja juoda aamukahvit kotona ajan kanssa...  Aamukahvin jälkeen kävin naapurissa ystävän luona kyläilemässä ja pohtimassa ihmissuhteiden haasteita, varsinkin parisuhteiden... Tuloksena oli, että taidan jättää väliin ja viihtyä yksin, vaikka läheisyyskin olis kyllä ihanaa välillä. Mutta tästä aiheesta jatkan vielä joku toinen päivä ja oikein ajan kanssa... Mutta tämän keskustelun jälkeen, päätimme lähteä ystäväni kanssa ostamaan jotkut ihanat juoksukengät, että lenkkeily maistuis paremmalta, ja olihan ulkona aivan mahtava auringonpaiste... Niinpä sitten päädyimme Intersporttiin ostamaan ihanat juoksutossut, joiden värillä oli kyllä väliä ;)

Eikös ole ihanat ja niin oli hyvät kävellä, että kyllä mie hitokseen tykkäsin ja vielä tarjouksesta ostin...

Lenkille siis heti ostosten jälkeen ja olipas hyvä olo tunnin lenkkeilyn jälkeen, tosin en kyllä juossut. Kengät ja keli vaikka olisi kyllä ollu ihanat siihen hommaan, mut seuraavan kerran juoksen varmasti!

Lenkkeilyn jälkeen loppulämmittelynä vielä kyykkäsin 185 kertaa ja tein lankkuhaasteen myös. Vatsalihashaasteessa ja punnerruksissa oli välipäivä ja taidanpa tehdä ne huomenna töissä vaikka kahvitauolla ;) 

Tänään oli hyvä päivä niin kotona kuin töissäkin, joten kaikkensa antaneena voin mennä nukkumaan ja aamulla takaisin sorvin ääreen! 

Go with the flow <3

Haasteista vielä...

Ai niin, lupasin kertoa kuinka punnerrus-, kyykky-, lankku- ja vatsalihashaaste etenee? No ne etenee aika kivasti, tänään tein 180 kyykkyä, joka on muuten aika monta kyykkyä putkeen, meinaa usko loppua ja laskut seota, mutta selvisin... Otin hiukan viiniä ja aloitin punnertamaan 12 punnerrusta + 13 + 10+10 + 15 punnerrusta, joka on muuten yllättävän paljon? Ohjeissa luki, että juo riittävästi nesteitä, ja mie join, tosin viiniä, mutta onhan se nestemäistä, eli ei se väärin voi olla? Tämän jälkeen sitten vielä pysyttelin lankussa minuutin ja kolkyt sekuntia, aika pitkä aika on sekin muuten. Punnerrusten jälkeen tuntui lankku itse asiassa yllättävän raskaalta, mutta hoidin homman loppuun ja tein vielä vatsoja 80 kertaa eri variaatioin ;) Aika hyvin tälle perjantaille, vaikka muuta en saanutkaan tehtyä, niin tämän projektin hoidin kunnialla. Tupakkalakko odottaa vielä päivää parempaa, mutta ehkä aloitan sen samalla kun Bodycampin ms Fitness-ohjelman ;)

Perjantai-illan huumaa vai tuskaa?

Perjantaihin liittyy aina jännittävä fiilis, että viikko on ohi ja viikonloppu alkaa. Mutta vuorotyöläisenä mulle tämä perjantai vastaa vaikka päivätyötä tekevän keskiviikkoa, koska olen viikonlopun töissä... Silti perjantai on kuitenkin päivistä jotenkin erilainen ja siihen liittyy monenlaisia odotuksia ja ajatuksia. Ja mulla se vielä on sauna-ilta, eli se tietää rentoutumista saunan ja tänään yllättäen punaviinin parissa ;)

Elli on nukkunut koko illan selällään miun sängyssä, koska oli päivän mukana töissä touhuilemassa, se on kyllä niin reipas ja ahkera. Mulle se tarkoittaa siis iltaa television ja somen parissa.

Ystäväni toivoi tänään aiheeksi kumman kaa juttuja, joten mietitäänpäs lopuksi hiukan et mitä ne Ellu ja Anne aina miettii? No hei, kumman kaa olisit; Elastine vai Teemu Selänne? No tietty Ela, se on niin söpö ja jotenkin aito, mie niin tunnistan itseäni kun se jammaa hassusti tuossa Voice of Finlandissa, Teemu on jo niin last season ;)

Otetaan hei perjantain kunniaksi vielä toinenkin, eli kumman kaa olisit: Paula Koivuniemi vai Armi Kuustonen? No mie ottaisin Armin, sillä on niin hauskoja hahmoja, ne koskettaa mua ;)

Mie ehdottomasti olisin noista kumman kaa-sarjan naisista tuo Ellu, se on ihan loistava nainen ja ollaan vähän niinkuin samalla alalla eli sairaanhoitajia ja muutenkin löydän meissä samoja piirteitä... Vai mitä mieltä ystäväni olette? Ollaan yhtä näppäriä hoitajia, pyöreitä ja kun juhlitaan, niin juhlitaan sitten kunnolla :*

 

Torstai-illan tuumailuja

No niin, kotona ollaan, sohva, punaviinilasi ja mie. Ei se väärin voi olla, jos ottaa lasin punkkua päin peetä menneen sulkispelin jälkeen... Olen täällä itseltäni kysynyt tänään ja useita kertoja aiemminkin, että miten vaikeaa voi olla liikuttaa jalkoja, pitää maila ylhäällä ja osua sulkaan? Vissiin liian vaikeeta kun ei se onnistu, vaikka yksi juttu onnistuu, toinen ei. Mutta se on toisaalta samoin tässä elämässäkin, harvoin kaikki asiat sujuu kuin vettä vain ;)

En sitten aamulla lähtenyt kävellen töihin, oli kylmä, väsytti ja selityksiä toisen perään... Hypättiin siis Ellin kanssa miun ihanaan uuteen turkoosin siniseen Fiestaan ja ajeltiin töihin. Matkalla meinasin romahtaa, kun kaivoin puhelinta laukusta, sillä seurauksella, että etusormen pää halkesi, kun viilsin sen sinne jättämääni kuullokkeiden muovikotelon reunaan. Ai prkle, että sattui, itketti ja muutamia kirosanoja tulavahti suustani. Ajattelin, että saa nähä mitä päivästä tulee töissä? Mutta hyvähän siitä tuli kuitenkin ja hyvillä mielin lähdettiin Ellin kanssa kotiin.

Kotiin tultuani mie kyllä mieleni pahoitin,  ja olin valmis pistämään 18 vee poikani pihalle ihan justiinsa sillä sekunnilla, kun oli imurointi tekemättä, tiskit altaassa ja leivänmuruset pöydällä, koska oli vissiinkin tuolla miun pikkuisella murmelilla ollut nälkä, ennen lähtöä menoilleen... Siinäpä sitten puhisin aikani ja lähdin pelaamaan sulkista ja oli ihanaa nähdä ystäviä hallilla. Mutta ennen sitä, mie sitten sorruin taas ja ostin askin tupakkaa... Varmaan sitten rangaistuksena siitä, pelitkin meni ihan puihin ja leuka rinnassa, uusia pettymyksiä odotellen lähdin kotiin hallilta.

Kotiin palattauani Elli odotteli innoissaan miuta kotiin. Poikani jutteli kotoisasti skypessä kaverin kanssa, kiroillen pelin kulkua ja mie olin taas täynnä rakkautta.
Rakastan kaikesta huolimatta laiskanpuoleista poikaani, Elli-koiraa ja sulkapalloa, vaikka kaikissa on omat haasteensa, Ellissä tosin vähiten <3

Ihan ei menny putkeen tämä blogiteksti tänään, kun kirjoittelin tuossa pitkät pätkät asiaa, mutta sain kuin sainkin ne kadotettua. Eli nyt juon pari lasia viiniä, toivotan hyvää yötä, ja palaan asiaan huomenna uudestaan. Eli ihan hitokseen hymiöitä ja hyvää yötä ;)