Oli synkkä ja myrskyinen yö

Ja synkkä on aamukin sekä hiukan myös mieliala. En tiedä onko se tuo sää vai mikä, mutta välillä sitä alkaa pohtimaan elämän tarkoitusta ja mielen valtaa apeus. Tänä aamuna herääminen oli vaikeaa, vaikka jo aamulla kuuden aikaan katselinkin kelloa. Kai se on tuo matalapaine ja sateinen sää, joka väsyttää ja tekee sängystä nousemisen vaikeaksi. Onneksi ei tarvinnut herätä aikaiseen, vaan menen iltavuoroon, joten on aikaa vielä olla puoliuninen.
Viime päivinä olen miettinyt, että mitä elämältäni haluan. Poikani on täysi-ikäinen, itse olen 36 vuotias, tosin syntymäpäivä lähestyy, joten ei tässä enää mitään nuoria olla, vaikka sekin on vaikea hyväksyä. Pitäisikö sitä jotenkin alkaa käyttäytyä iän mukaan, pukeutumaan varttuneen aikuisen tavalla(mitä se sitten onkin) ja tietää jotenkin mitä haluaa?
Monet alkavat vasta tässä iässä tekemään lapsia ja itse olen jo omani kasvattanut aikuiseksi. Menikö se juna siis jo miun osaltani ja onko tämä nyt sitä laatuaikaa itselleni, niinkuin jotkut viisaat sanoo. Enpä tiedä, aika yksinäiseltä tavallaan tuntuu vaikka toisaalta nautin, että ei tarvitse laittaa ruokaa kenellekään tai siivota kuin omat sotkut. Toisaalta nyt huomaan, että nautin siitä, että on joku jolle laittaa ruokaa, joku jonka kanssa aamulla herätä, vaikkakin viime vuodet tuo poikani on herännyt aika paljon myöhempään kuin minä.
Onko se niin, että ihminen osaa arvostaa hyviä asioita vasta jälkikäteen tai oli tilanne mikä vaan, valittamista löytyy aina. Pitäisi vaan osata arvostaa asioita, joita on ympärillä, ei haikailla menneisyyttä ja tulevaisuuteenkin voi edes jonkin verran vaikuttaa.
Yritän siis opetella elämään päivän kerrallaan ja elämä kuljettaa sitten, minne ikinä kuljettaakin.

Niin, ja lopuksi kerron, että miun dieetti on mennyt tähän saakka ihan päin peetä, vaikka niin keväällä uhosin aloittavani ruokavalion ja kaikkea. Mutta nyt kuitenkin alkaa kolmas päivä ruokavaliota, jospa se sais ihmisen mielen paremmaksi ja lisäksi toivotaan myös aurinkoisia päiviä.

Sulkapallokausi loppuu ja kesäloma alkaa kohta 😊

Kesä alkaa kolkuttelemaan ovelle ja sen myötä myös kesäloma häämöttää parin viikon päässä, tai siis loman ensimmäinen osa, loput sitten heinäkuussa. Sulkapallokausi loppui loistavasti mixtin kultamitaliin pari viikkoa sitten ja viime viikonloppuna tuli hopeaa kauden päätöskisoissa, jotka oma seura järjesti. Ei huono ollenkaan, kun ottaa huomioon miun iän, painon, kokemuksen ja levottoman luonteeni. Keskityin loppuun saakka peleissä ja palkintoja oli finaalipaikat kisoissa. Toki mulla oli ihan loistava pari, toivottavasti myös jatkossakin. Neluria ei menneet ihan yhtä hyvin, mutta parit oli loistavat myös siinä  pelimuodossa, joten mikäs on ihmisen ollessa. Ehkä sitä vielä tässäkin iässä voi oppia ja kehittyä, ainakin niin haluan uskoa. 

Ei muuta siis kuin kesälomaa odottelemaan ja nauttimaan auringosta. Koetan jatkossa kirjoitella useammin, kun muuttokin on ohi ja alkaa elämä asettua uomiinsa. Tosin yhtä paljon sählään ja säädän kuin aiemminkin, kuten et tänään olin menossa vääränä päivänä hallille ja sain myös parini sinne samaan aikaan. Ei muuten ollut kovin iloinen, mutta mie pyytelin hitokseen anteeksi ja kyllä harmittikin saman verran. Mie en kyllä totu tähän omaan sähläämiseeni ikinä, vaikka vois luulla, että paljon kun sattuu niin tottuu.

Nyt lähen syömään poikani kanssa lämpimiä leipiä, syö muuten järjettömästi tuo kaveri! 

                                                                   Pus ja moi ❤️

                                                                              

                                             

Muutama muuttuja oli taas matkalla.

Muutto alkaa olla loppusuoralla, tai ainakin tavarat on käyty läpi, viety kierrätykseen, löytöeläintaloon ja roskikseen. Taisi siinä mennä muutama käyttötavarakin, kun hätäpäissäni roudasin tavaraa kaksin käsin pois jaloista, mutta uskoisin selviäväni tällä tavaramäärällä. Aikamoista materiaalin keräämistä on tämä ihmisen elo, mutta yritän jatkossa vähentää tavaroiden hankkimista.

Toisaalta kävin tuossa ystäväni kanssa eilen ostamassa lisää tavaraa Ikeasta, kun kyllähän sitä uuteen kotiin tarvitsee kaikenlaista, mitä ei varmasti ollut riittävästi tai ei ainakaan oikeanlaisia, edellisessä kodissa.
Reissu meni oikein hyvin ja ostin vaan suunnittelemani asiat, en yhtään heräteostosta. Hyvä mie.
Kotona sitten aloin purkamaan noita Ikean ihania laatikoita, alkaakseni kokoamaan kaappeja. Yksi ostos oli allaskaappi vessaan. Ensiksi en edes muistanut sitä ostaneeni, mutta lopulta tajusin mikä siellä laatikossa pitäis olla, nimet ei juuri mitään kerro. Siinä sitten samalla huomasin, että voi hitto, tää on valkea, vaikka piti olla tumma väri ja mietin, et pitäiskö vaihtaa? Päätin, että valkoisella mennään ja siinä sitten laatikkoa avaamaan. Hirveen hirveen tiukassa oli paketti ja kun sen saksien ja muiden työkalujen avulla sain auki, hämmästelin, että oho, täällä on letkuja ja kaikkee. Miten ne siihen kaappiin kuuluu? Huomatakseni, että justiinsa juu, oli sitten tarttunu mukaan pesuallas eli lavuaari kaapin sijasta. Voi helvetti, kyllä taas harmitti ihmistä, joten ei siinä, seuraavana päivänä eli tänään sitten Ikeaan vaihtamaan. Ystäväni kanssa yhdessä mentiin ja otettiin allas mukaan ja yllätys, Taru siellä huomasi, että ei kuittia mukana, jäi kotiin, keittiön pöydälle! Seinällä isot ohjeet, että kuittia vastaan 90 päivän palautusoikeus. Ystäväni lohdutti, että kysyt nyt, jos se vaihto kuitenkin onnistuu. Mie olin romahtamassa ja siinä sitten asiakaspalvelun naiselle selittämään, että väärä tuote, kuitti kotona, paha mieli ja aina mulle käy näin. Kai hän sitten heltyi ja sanoi, että sattuuhan näitä hiustenväristä rippumatta ja Ikean kortin kanssa tilanne hoituu kyllä. Jee, kerrankin onnistui loppupelissä ihan kivasti, vaikka saa nähä miten saan kaapin lopulta koottua. Kassalla kuitenkin vielä piti hakea uusi pyykkikoriin, kun olin ottanut tietty sen näytekappaleen, jossa oli hintalaput kiinni, mutta reipas ystäväni haki sen kärsivällisesti miun maksaessani. Kertookohan nää asiat, et olen jotenkin huolimaton häslääjä? Ei kai nyt sentään?

Eli jatketaan taas, mukavaa viikonloppua, tää lähtis yövuoroon illalla! Huomenna on kiva väsyneenä koota kaappeja ja lipastoja.

Tässä hiukan muutosta makkarissa:

Viime viikolla:

tänään makuuhuone :

Vapunviettoa muuttaen...

Ajattelinpa kirjoittaa tässä muuton keskeltä muutaman rivin tänne, kun on niin hitokseen hienoa muuttaa uuteen kotiin ja vielä aiempaa pienempään... Siinä sitä kuulkaa tuntee ihminen elävänsä, kun kantaa romua sisään eikä se meinaa loppua ikinä?
Noh, kyllä mie mietin, että mie sitten pakatessa käyn läpi kaikki romut, enkä mitään ylimääräistä kanna mukana,( ajattelin muuten ihan samalla tavalla vajaa kolme vuotta sitten myös), kun muutin. Mutta kuinkas kävi? Aina oli joku selitys, en ehdi, en jaksa, en viitsi pakata vielä, kun on ärsyttävä asua, kun tavarat on laatikoissa ja onhan näitä selityksiä... Ja perinteisesti muuuton lähestyessä, oli tavaraa pakkaamatta ihan reilusti ja kaikki vaan laatikoihin ja uuteen kotiin. Sillä seurauksella, että hukun näihin romuihin, mutta nyt lupaan ne käydä läpi ja luopua kaikesta turhasta. On muuten yllättävän paljon ihmisellä kaikenlaista, kun alkaa oikein läpi käymään.
Tänään aloin purkaa säkkiä, joka sisälsi sukkahousuja ja legginsejä, joita muuten riitti. Jumalauta, niitä oli kymmeniä, ellei satoja, ja kaikki mustia. Oli sukkahousuja ohuita ja paksuja, oli leggareita ohuita ja paksumpia, pitsireunallla ja ilman, sukkahousuja kuviolla ja ilman, oli stay up- sukkia, joita en muuten ikinä käytä, mutta oon varmasti suunnitellu, et joskus ehkä käytän. Että jos joku tarvii, ei kannata mennä kauppaan, kun voi ihan tulla miun luokse valkkaamaan minkä denierin sukkikset tai leggarit haluaa?

Ja sitten tämän projektin ja illan lopuksi menin lopulta suihkuun, mikä on muuten tosi kiva, kun siellä ei toimi valo. Laitoin eilen vikailmoituksen huoltoon, mutta kai siellä kaikki oli kännissä, tai sitten ei ollu tärkein tehtävä tulla laittaa valoa miun vessaan. Noh, siinä kun piilareita ottaa pimeässä pois ja yrittää saada nesteet koteloon, tuottaa omat haasteensa, kuten että piilari sitten katoaa. Puhelimen valolla tietty voi etsiä, mut siinä on oma hommansa etsiä piilolinssiä lattialta, kun ovat nimittäin aika pieniä ja vielä läpinäkyviä, eli ei kuulkaa löytynyt ei... Siinä sitten hitokseen turhautuneena heitin toisenkin linssin menemään, huomatakseni suihkun jälkeen, että aivan, siinähän se puhelimen näytössä oli kiinni, se kaipaamani toinen piilari... Oli muuten kuukausilinssit ja käyttöaika alussa, mutta eipä siinä sitten, toinen jo tuhottu. Roskista olisin ehkä toisen vielä takaisin kaivanut, mutta laitoinpa veden mukana menemään lavuaarista alas, joten hei vaan piilolinssit. Taitaa olla Tarulla silmälasit päässä seuraavat päivät, kun luulen et pimeälläkin löytyvät paremmin, ehkä.
Pimeässä ollaan tänään, mutta ehkä huomenna on valoisampaa...
Terkut siis täältä muuton keskeltä kaikille ja ihania muuttoja!