Oli synkkä ja myrskyinen yö

Ja synkkä on aamukin sekä hiukan myös mieliala. En tiedä onko se tuo sää vai mikä, mutta välillä sitä alkaa pohtimaan elämän tarkoitusta ja mielen valtaa apeus. Tänä aamuna herääminen oli vaikeaa, vaikka jo aamulla kuuden aikaan katselinkin kelloa. Kai se on tuo matalapaine ja sateinen sää, joka väsyttää ja tekee sängystä nousemisen vaikeaksi. Onneksi ei tarvinnut herätä aikaiseen, vaan menen iltavuoroon, joten on aikaa vielä olla puoliuninen.
Viime päivinä olen miettinyt, että mitä elämältäni haluan. Poikani on täysi-ikäinen, itse olen 36 vuotias, tosin syntymäpäivä lähestyy, joten ei tässä enää mitään nuoria olla, vaikka sekin on vaikea hyväksyä. Pitäisikö sitä jotenkin alkaa käyttäytyä iän mukaan, pukeutumaan varttuneen aikuisen tavalla(mitä se sitten onkin) ja tietää jotenkin mitä haluaa?
Monet alkavat vasta tässä iässä tekemään lapsia ja itse olen jo omani kasvattanut aikuiseksi. Menikö se juna siis jo miun osaltani ja onko tämä nyt sitä laatuaikaa itselleni, niinkuin jotkut viisaat sanoo. Enpä tiedä, aika yksinäiseltä tavallaan tuntuu vaikka toisaalta nautin, että ei tarvitse laittaa ruokaa kenellekään tai siivota kuin omat sotkut. Toisaalta nyt huomaan, että nautin siitä, että on joku jolle laittaa ruokaa, joku jonka kanssa aamulla herätä, vaikkakin viime vuodet tuo poikani on herännyt aika paljon myöhempään kuin minä.
Onko se niin, että ihminen osaa arvostaa hyviä asioita vasta jälkikäteen tai oli tilanne mikä vaan, valittamista löytyy aina. Pitäisi vaan osata arvostaa asioita, joita on ympärillä, ei haikailla menneisyyttä ja tulevaisuuteenkin voi edes jonkin verran vaikuttaa.
Yritän siis opetella elämään päivän kerrallaan ja elämä kuljettaa sitten, minne ikinä kuljettaakin.

Niin, ja lopuksi kerron, että miun dieetti on mennyt tähän saakka ihan päin peetä, vaikka niin keväällä uhosin aloittavani ruokavalion ja kaikkea. Mutta nyt kuitenkin alkaa kolmas päivä ruokavaliota, jospa se sais ihmisen mielen paremmaksi ja lisäksi toivotaan myös aurinkoisia päiviä.