Kaikki järjestyy, ajallaan...

Nyt sitten olis asunto tiedossa, vaikka aika viime tinkaan menikin... Viikko aikaa muuttoon, joten alkoi jo paniikki iskeä ja mietin jo muuttoa Tampereelle, tai jonnekin ihan muualle Helsingistä. Nyt kuitenkin olisi tiedossa asunto, ei mikään unelmien täyttymys, mutta jonkinlainen katto pään päällä sopuhintaan kuitenkin... Ei sitä tiedä, jos maanantaihin mennessä vielä löytyisi joku ihan helmi ja muutankin siihen. Aikamoisen jännittävää aikaa on ollut, mutta on ollut loistavaa huomata jälleen, kuinka ihania ihmisiä mulla on elämässäni. Ystävät ja tutut ovat ilmoitelleet asunnoista, auttaneet ja tarjoutuneet muuttoavuksi, en voi olla kuin onnellinen heistä kaikista. Vaikka välillä maailma murjoo, niin on mahtavaa huomata, kuinka paljon on asioita, joista pitää olla onnellinen. 

Olette mahtavia ystäväni ja kun tarvitsette apuani, olen täällä, muistakaa se ❤️

                               

Pääsiäisen kärsimykset takana

Olisikohan sitten aika kirjoittaa blogia, kun viime päivät on menneet tiiviisti töissä ja sulkiksen merkeissä... Ylitöitä on tehty, mutta toisaalta miun työ myös palkitsee, vaikka helppoa se ei aina olekaan.

Pääsiäinen tuli ja meni, eli töissä suurin osa ja eilinen sekä tämä päivä sulkiskisoissa. Ei tosin jäänyt kisojen tuloksista paljon jälkipolville kerrottavaa, mutta hauskaa oli, varsinkin eilen. Ihania ystäviä, uusia tuttavuuksia ja hassuttelua pelien ohessa.

Yöunet on jääneet tosin vähiin viime aikoina, mutta eikös sitä sanota, että kuolema kuittaa univelat, joten siitä siis lähdetään... Onneksi alkaa olla valoisaa, joten pärjää vähemmälläkin unella, toivottavasti.
Aurinko on kyllä hieno asia, piristää, vaikka muuten tunteet menisikin laidasta laitaan. Tällä hetkellä tämä nainen kamppailee ihmissuhderintamalla vaikeiden asioiden äärellä ja ratkaisut ei ole helppoja. Niinkuin aiemmin sulkista vertasin ihmissuhteisiin, niin paljon pohdin myös omaa elämääni.
Voi kun sitä osaisi vaan elää hetkessä, vailla murheen häivää, mutta ei, pitää mennä rakastumaan ja sitten alkaakin rakentelemaan kaikenlaisia pilvilinnoja. Yleensä tosiaan niissä käy niin, etteivät kovin pitkälle kestä, ne miun rakennelmat... Mutta niinkuin sanotaan sen Sannin biisin sanoissa:
"Sama se vaikka sinä rakastuisit johonkin väärään
Sama se jos et sinä opi vielä siitäkään
Tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntä koskaan
Jonkunhan on uskottava että vielä rakkaus voittaa..."

http://youtu.be/Yb8r3ZZAQx4

Eli tähän uskoen kohti uutta päivää, sillä jokainen päivä on uusi mahdollisuus ❤️

Tai sitten Matti Nykästä lainaten, "jokainen tsäänssi on mahdollisuus" tai "huominen on aina tulevaisuutta."

Aurinkoisia päiviä kaikki ihanat!

Aurinkoa ja lupauksia

Aurinkoinen päivä takana, ensin koulutuksessa ja iltapäivällä meren rannalla, nautiskellen kevään lämmöstä. Illalla sulkaa ihan randomporukalla, mutta hauskaa oli.  Mutta sitten asiasta viidenteen, et ihan vaan muuten tiedoksi, et on aika päin helvettiä menny miun fitnesshaaste. Ei tule mitään, koko ajan on nälkä ja välillä jano, joten olen syönyt suklaata, jäätelöä ja karkkia. Hyvä Taru, on tsemppi kohdillaan kesää ajatellen. Voin sitten hylkeen lailla makailla rantakalliolla kesällä, joku säkki päällä tai ilman, eihän hylkeilläkään ole vaatteita. Tosin herättävät varmasti enemmän sympatiaa, kuin mie vatsani kanssa rannalla, joten laitan kyllä päälleni jotain peittävää....

Mitä mie oikein teen, et pääsisin taas kiinni terveelliseen ruokavalioon? Mie romahan, jos tää kevät jatkuu näin... Ja tupakkaa palaa myös, vaikka sekin piti lopettaa, joten hyvin menee, mutta menköön.

Muutama päivä sitten tein facesta laihduttajan testin ja miun pitäis kuulema laihduttaa julkisesti, joten kai miun pitää alkaa tänne päivittää saavutuksia. Haluatteko alun kuvani vaatteilla vai ilman, jos otan kuvan ennen projektin alkua? Sovitaan nyt niin, että aloitan lauantaina, se on hyvä päivä, tai ei yhtään parempi kuin muukaan päivä, mutta ehdin lihottaa itseäni siihen saakka :) 

Ja salille menen kanssa, mutta en tiedä mikä päivä, mutta jos en tällä viikolla, niin ensi viikolla viimeistään, lupaan sen itselleni ja kaikille teille tuhansille, eli ehkä kolmelle, jotka jaksatte lukea kirjoituksiani ;)

Hitokseen hymiöitä ja sydämiä tähän loppuun ❤️❤️❤️❤️

Ihmissuhteet ja sulkapallo

Tiedättekös mitä mie olen miettinyt? Että sulkapallossa ja ihmissuhteissa on paljon yhteistä. Molemmat on tosi vaikeita lajeja ja siihen vaikuttaa monet tekijät... Molemmissa onnistumiseen tarvitaan taitoja, tosin jotkut ovat vaan lahjakkaita tai onnekkaita molemmissa lajeissa. Joillakin on lahjakkuutta sulkapallossa, mutta huono tuuri vaikkapa loukkaantumisten muodossa. Ihmissuhteissa ei ehkä tarvitse olla lahjakas, mutta loukkaantumisia voi tulla monessa muodossa. Sulkapallo tai maila voi hajota yllättäen, kuten ihmisuhdekin voi hajota. Joskus molemmissa on riskit tiedossa, mutta silti vaan haluaa ottaa riskin ja yrittää, onnistuu sitten tai ei. Joskus pelissä maila tai sulka hajoaa, jalka ei kestä tai ihmissuhteissa sydän särkyy... Itse olen tullut tulokseen, että molemmat lajit on haastavia enkä taida myöskään olla kovin lahjakas kummassakaan. Ihmissuhteista, ja nyt tarkoitan parisuhteita, on mulla pidempi kokemus ja niissä ainakin on ollut huonoa onnea, vääriä valintoja, eikä harjoitus ole tehnyt mestaria. Sulkapallosta on lyhyempi kokemus, tosin siinä olis voinu tulla paremmaksi, jos olis aloittanut nuorempana ja treenannut paljon. Mutta vaikeita ovat molemmat lajit ja olosuhteet vaikuttaa myös. Kuten kentälläkin, myös ihmissuhteissa vaikuttaa onnistumiseen mm. miten kemiat toimii, löytyykö yhteiset pelisäännöt, onko yhdessä hauskaa ja löydetäänkö yhteiset tavat toimia...
Monta muuttujaa molemmissa ja joskus tarvitaan myös tuuria, että asiat sujuu ja yhteinen sävel löytyy. Joskus valittu pari on jo varattu toiselle ja on vaikeaa päättää kenen kanssa pelaa, jatkaako vanhan parin kanssa vain vaihtaako uuteen? Joskus voi olla hyvä pysyä tutussa ja turvallisessa vaihtoehdossa, joskus voi olla, että riskin ottaminen kannattaa ja uusi partneri voi tuoda onnea. Joskus ei. Ihmissuhteissa ja sulkapallossa on monia yhteneväisyyksiä ja molemmat ovat parhaimmillaan iloinen asia ❤️

Sairaspäivä...

Tiedättekö tunteen, kun koko ajan pala kurkussa ja heikottaa, mutta kuitenkaan ei okseta? Sellainen oli miun aamu tänään, mutta onneksi iltapäivällä alkoi helpottaa... Ehkä selätin aika vähällä vatsataudin vai mikä lie ollu ja flunssakin alkaa olla ohi. Hyvä niin.
Tälle päivälle sattui yksi hauska hetki, kun ajattelin laittaa piilolinssit silmiini. Siinä mie astelin vessaan ajatuksissani, laitoin hammastahnaa sähköhammasharjaani ja aloin pestä hampaita. Se tunne, kun huomaat olevasi hammasharja suussa, vaikka ei ollut mitään tarkoitusta pestä hampaita. Ihmettelen vaan et mitä mie oikein teen? Tarkoitus oli laittaa piilolinssit silmiin ja se mitä teet on ihan muuta? Kyllä siinä hiukan pistää miettimään, että nytkö se sitten viimeistään pakenee viimeinenkin järki päästä? Noh, ei kai siinä sitten, pesin hampaat ja laitoin piilarit silmiini ja olin hiukan hämilläni tilanteesta...

Ei varmasti eka eikä viimeinen hetki elämässäni, kun joudun tilanteeseen yllättäen, enkä oikein tiedä miten :) mut haittaaks se?

Mukavaa viikkoa kaikille!

Viikonloppu sulkiskisoissa takana hyvässä seurassa!

Lauantaina lähdettiin aamusta kohti Lahtea ja sulkapallokisoja. Fiesta oli täynnä hyvää tunnelmaa, musiikkia ja jännitystä vatsan pohjalla, liittyen peleihin ja koko reissuun. Varmasti taas olisi muutama muuttuja matkassa, jos yhtään osasin veikata.

Matka sujui ongelmitta, vaikka kyytiläisiä taisi hiukan jännittää, kun söin rahkaa matkalla ajaessa autoa ja muutenkin sitä ajaessa joutuu ihan hitokseen touhuamaan kaikenlaista. Toisaalta ei vissiin tule kellekään yllätyksenä, että mulle on joskus vaikeaa keskittyä olennaiseen, toki riippuu asiasta...

Ensimmäisestä nelurista tulikin kisoissa voitto vaikean ekan erän jälkeen, sillä onhan mulla ihan paras pari. Muista peleistä ei jäänyt paljon lapselle kerrottavaa, ja kun viimeisen pelin jälkeen tänään riensin oksentamaan, oli aika turhautunut olo. Siinä sitä ihminen tuntee oikein elävänsä kun vessassa yökkii aamupalaansa pihalle. Mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se meni?

Kaikesta huolimatta oli tiukkoja vääntöjä, sulkapalloystävien kanssa naurua ja heidän menestystään oli myös huippua seurata. Onnea heille vielä, kovat on koveja, kuten eräs sulkapalloileva ystäväni tuppaa sanomaan. 

Pitkästä aikaa näin myös ystäviä, joita en ole aikoihin tavannut ja mie olin niin iloinen siitä(kin).

Taisi siinä tulla viikonlopun aikana muutamia uusiakin tuttavuuksia kentän laidalla solmittua, huippuja ihmisiä olin nimittäin halli täynnä! Monenlaista tunnetta ja tilannetta reissuun liittyi, mutta niistä kaikista en kerro enempää tässä yhteydessä, ehkäpä joku kerta sitten?

Illalla pelien jälkeen oli vuorossa saunomista, Fresitaa ja pari lasia viiniä sekä hyvää seuraa, ihan hitokseen tykkäsin kyllä ❤️ 

Pelit jatkuivat vielä tänään ja kestivät melkoisen pitkään, joten tulinkin vasta illalla kotiin huonovointisena ja väsyneenä, mutta tyytyväisenä mukavan viikonlopun jälkeen. Kiitos ystävät, kun olette olemassa ja ihan hitokseen hymiöitä ❤️❤️❤️❤️

Alkoi taas aamu kivasti...

Kiireinen päivä takana eilen, liian vähän unta yöllä, ja tänään aamulla herätys klo.07.00. Aamutoimien jälkeen raahustin kohti Fiestaani ja kömmin Ellin kanssa autoon. Auton lasit oli ihan huurteessa, joten laitoin puhaltimet täysille ja auto käyntiin. Pakki päälle ja liikkeelle, sillä seurauksella, että kuului kolahdus, tiedättekö sellaisen äänen, kun pelti kolahtaa peltiä vasten? Ei välttis tiedä, jos ei ole kuullut, mut miepä olen nyt. Vilkaisu taakse ja mitä helvettiä, siellä oli valkoinen hieno farkkuauto. Ei ole muuten aiemmin kahden vuoden aikana ollut, enkä huomannut tänäänkään, paitsi että sattui autoni eteen tai oikeastaan taakse... Jep, Fiesta parkkiin ja vahinkojen arviointi; naapurin autossa lommo ja kivat turkoosit pilkut. Fiestassa pientä naarmua, voi prkle... Ei kai siinä oikein auta lähteä livohkaan, kun miun auto on ainoa sininen auto ja valkoisen auton kyljessä se turkoosi väri aika kivasti näkyy, joten syyllisestä ei liene suurta epäselvyyttä.

Ei vaan, tietenkin ilmoitan naapurille, mutta kuka se on, ja mistä mie tiedon saan klo.7.40? Soittamalla talonmiehelle tietysti, ja sieltähän sitten sain naapurin nimen ja numeron. Siitä se sitten päivä kivasti lähti kulkemaan soittamalla naapurille, että nyt on kuule silleen, että peruutin hänen auton kylkeen ja seuraavaksi soitto vakuutusyhtiöön. Onneksi on kasko, vaikkakin kivasti tippuu bonukset kaskosta ja liikennevakuutuksesta. Molemmista 20 prossaa, joka on pari sataa lisää vuoteen ja sitten tietty omavastuu samanverran. Great. Jos ei tämmöisestä ihminen mieltään pahoita, niin mistä sitten?

Tässä kuussa rahaton ja ensi kuussa asunnoton, hyvin menee mutta menköön!!

Nyt töissä kellon ympäri ja vissiin jatkossakin, jos meinaan Fiestalla ajella tulevaisuudessa.

Carpe Diem vaan ;)

Palkitsevaa työtä takana ja edessä :)

Työntäyteinen, mutta mukava viikonloppu takana ja vielä huominen olis töitä ennen vapaata... Lastensuojelussa on kivaa olla töissä, mutta kyllä työpäivän jälkeen on kaikkensa antanut fiilis. Eilen kotiin klo.23.30 ja aamulla töihin klo.8-16.00 ja nyt tuntuu, että mehut on aika vähissä. 

Illalla onneksi edessä sulkapalloa, joten kentällä pääsee nollaamaan ajatukset parhaalla mahdollisella tavalla. Tosin yhden paremman asian ehkä tietäisin(jos ymmärrätte mitä tarkoitan), mutta koska sitä ei ole tarjolla, sulkapallo on loistava vaihtoehto!

Toivottavasti teillä on ollut rentouttava viikonloppua ja kaikille vielä ihanan leppoisaa sunnuntai-iltaa, nauttikaa :)

 

Sulkapallon täyteinen päivä 😊

Aamulla oli aikainen herätys ja lähdin sovitusti vapaaehtoiseksi sulkapallon Finnish Openiin. Ai kauheeta, kun jännitti odottellessani omaa vuoroa näyttämään pisteitä tai linjatuomariksi... Sydän hakkasi ja ehdin miettiä jo kaikki mahdolliset tavat sählätä kentän laidalla. Lopulta tuli oma vuoro, ei hitto, miten mie selviän ja ennenkaikkea pystyn keskittymään peliin? Ja vielä englantia pitäis ymmärtää? Kyllä oli romahdus lähellä sillä hetkellä, mutta onneksi iloinen ja hyväntuulinen päätuomari tuli hymyillen hakemaan meidät kentän laidalle, ja mie pääsin näyttämään pisteitä. Mie olin ihan liekeissä siinä hommassa, ei tarvinnu kun vaihtaa numeroa tuomarin kertoessa pisteet ;) Oli siinäkin kyllä tekemistä, kun englantia piti ymmärtää. Ja arvatkaa kuinka mie mietin, kun tuomari sanoo esimerkiksi pisteet 1-0, täh? Mikä one-loov vai mitä se sanoo? Eikö nolla ole zero? Häh? No miehän pelin jälkeen pojilta kysymään asiaa. Eivät tienneet ja siinä me yhdessä sanakirjaa katsomaan. Niin se sitten selvisi, että love, tuo rakkaussana on myös nolla? En tiennytkään, että jos sanon my love, se voikin tarkoittaa ihan muuta? Kyllä miun maailmalta meinas pohja tippua ja sitä me sitten porukalla ihmeteltiin... Nyt olen jo päässyt tästä yli ja toivon edelleen, et jos joku sanoo I love you, se edelleen tarkoittaa, et rakastan sinua <3

Palkaksi pääsimme pisteiden ja linjojen näyttämisen jälkeen klo.15 Heseen syömään, kun päivä oli oltu hallilla ja hirvee nälkä. Syötyäni sitten yllättäen muistinkin, että olin menossa treffaamaan ystäväni klo.16 ja oli tarkoitus mennä syömään. Hip hei, ja mie olin just vetäny tyytyväisenä kerrosaterian. Ja mikä parasta, ostin ystävälle Tallinnasta suonikohjuvoiteen, jonka vieminen hänelle, oli yksi tapaamisemme tarkoitus. Voide oli unohtunut luonnollisesti kotiin, what a suprise!
No niin, eikun selvittämään tätä tilannetta ja kilauttamaan kaverille. Mie ja miun sählääminen, olin siis ihan hitokseen tyytyväinen itseeni. Argh... 

Onneksi ystäväni on joustava ja mahtava tyyppi, joten kävin hänet hakemassa meille kaffelle, jolloin ystävä sai voiteensa ja mie hyvää seuraa. Kahvin jälkeen mentiin sitten salaatille ja mie reippaana söin senkin, vain parin tunnin aikavälillä edellisestä ruokailusta, hyvä Taru, syö vaan, sinusta se näkyy :)
Mutta oli ihanaa nauraa hyvän ystävän kanssa ja parantaa maailmaa. 

Loppuillan vietinkin sitten ihanien ystävien kanssa sulkishalilla nelinpelin merkeissä. Hauska päivä, vaikka muutama jännittävä hetki päivään liittyikin.

Elämä on <3

Ei taas menny niinkun Strömsössä

Niinhän siinä sitten kävi, että odotellessani renkaan vaihtoa, maksettuani ja kahvit juotuani, kuulen kun Vianorin tiskin takaa mies kysyy, että hei rouva, oliko tuo Ford sinun? Johon vastasin, että kyllä on, mutta ihan neiti olen kyllä. Mie en kestä nimittäin tuota rouvittelua, nuori neiti-ihminen kun olen.
Eli olipas sitten käynyt niin, että renkaat olikin "vahingossa" lähetetty Espoosta konalaan. Mie olin taas ihan romahtamaisillani ja sanoinkin, että kyllä mie taas mieleni pahoitin. Aikamme selviteltyäni selvisi, että renkaat on oikein joku maksanut, vaikka ne nyt sattumalta oli miun renkaat?
Taisihan se tilanne hiukan hilpeyttä herättää siellä aulassa, kun mie siellä toistelin, että mie romahan ihan justiinsa... Omaa autoaan vieressäni odotteleva herra myös hymyillen harmitteli tilannetta, vaikka varmaan mietti, että onkohan tuolla lääkitys kohdallaan. Siinä sitten soiteltiin autoliikkeeseen, josta auton ostin ja sielläkin kovasti pahoiteltiin asiaa. Ei mene kuulkaa useinkaan miun elämä ihan suunnitellusti, joten taidan lopettaa suunnittelun.
Fiesta siis kohti Konalaa ja selvittämään tilannetta. Syyllisen näköinen mies siellä sitten odotteli pahoittelen tilannetta ja totesi, että hän oli siellä odottelut minua, tuskanhiki valuen pitkin otsaa. Ystävävällisesti hän lupasi vaihtaa renkaat veloituksetta ja kuljettaa talvitassut Vianorille säilytykseen. Saa nähdä mistä ne syksyllä löytyy? Ja lähtiessä vielä sain pestä auton ilmaiseksi, kun oli hänellä kuulema vielä paha mieli asiasta.
Noh, kyllä miekin mieleni pahoitin, meni tunnin sijaan kolmisen tuntia reissulla, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ja auton pesukin onnistui nyt hienosti, muistin laittaa käsijarrun päälle, hyvä mie ;)
Nyt trikoot jalkaan ja ulkoilemaan Ellin kanssa!


                                         Kesätossut alla ja puhdas pinta, mikäs on ajellessa!

                 Elli ihmettelee miun valokuvaamista, ei vois Elliä vähempää kiinnostaa :)

            

                                  Ulkoilemassa löydettiin pihalta kevään merkkejä Ellin kanssa.

Yövuorot takana ja elämä edessä

Ihanaa herätä aamulla omasta sängystä kolmen työyön jälkeen... Ihan kuin olis koomasta herännyt tänä aamuna, uuteen aurinkoiseen päivään. Viikonloppu meni kisoissa ja töissä, joten blogikin jäi kirjoittamatta. Seniorikisoissa siis käyty ja uskottava se on, ettei ole enää ihan nuori vaikka siltä tuntuukin ja näyttää, ainakin pimeässä peiton alla 😉
Nyt on käyty loistavan hammaslääkärin luona ja tällä hetkellä odottelen, että Vianorin miehet vaihtaa kesärenkaat autoon ja kello on vasta 10.07 vapaapäivänä. Tässähän ehtii vielä vaikka mitä?

Miepäs palaan asiaan myöhemmin, joten aurinkoista päivää kaikille ja jaxuhalit, vai miten se meni?