Pääsiäisen kärsimykset takana

Olisikohan sitten aika kirjoittaa blogia, kun viime päivät on menneet tiiviisti töissä ja sulkiksen merkeissä... Ylitöitä on tehty, mutta toisaalta miun työ myös palkitsee, vaikka helppoa se ei aina olekaan.

Pääsiäinen tuli ja meni, eli töissä suurin osa ja eilinen sekä tämä päivä sulkiskisoissa. Ei tosin jäänyt kisojen tuloksista paljon jälkipolville kerrottavaa, mutta hauskaa oli, varsinkin eilen. Ihania ystäviä, uusia tuttavuuksia ja hassuttelua pelien ohessa.

Yöunet on jääneet tosin vähiin viime aikoina, mutta eikös sitä sanota, että kuolema kuittaa univelat, joten siitä siis lähdetään... Onneksi alkaa olla valoisaa, joten pärjää vähemmälläkin unella, toivottavasti.
Aurinko on kyllä hieno asia, piristää, vaikka muuten tunteet menisikin laidasta laitaan. Tällä hetkellä tämä nainen kamppailee ihmissuhderintamalla vaikeiden asioiden äärellä ja ratkaisut ei ole helppoja. Niinkuin aiemmin sulkista vertasin ihmissuhteisiin, niin paljon pohdin myös omaa elämääni.
Voi kun sitä osaisi vaan elää hetkessä, vailla murheen häivää, mutta ei, pitää mennä rakastumaan ja sitten alkaakin rakentelemaan kaikenlaisia pilvilinnoja. Yleensä tosiaan niissä käy niin, etteivät kovin pitkälle kestä, ne miun rakennelmat... Mutta niinkuin sanotaan sen Sannin biisin sanoissa:
"Sama se vaikka sinä rakastuisit johonkin väärään
Sama se jos et sinä opi vielä siitäkään
Tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntä koskaan
Jonkunhan on uskottava että vielä rakkaus voittaa..."

http://youtu.be/Yb8r3ZZAQx4

Eli tähän uskoen kohti uutta päivää, sillä jokainen päivä on uusi mahdollisuus ❤️

Tai sitten Matti Nykästä lainaten, "jokainen tsäänssi on mahdollisuus" tai "huominen on aina tulevaisuutta."

Aurinkoisia päiviä kaikki ihanat!