Kesäkuntoon 2020

Nyt kun sitten olis aika kesäkunnon, niin voin kertoa, että kaukana siitä ollaan. Niinkuin tuossa aiemmin totesin, että pitäis olla hyvässä kunnossa ja näyttää hyvältä, että deittimarkkinoilla olis edes jotenkin vientiä, ilman akateemista koulutusta. Käydessäni sitten eilen salilla, ekan kerran muutamaan viikkoon ja sparraajana oli jokseenkin hyvässä kunnossa oleva nuori mies, joka lupautui minua hiukan potkimaan eteenpäin, peilistä minua katsoi kohta keski-ikäinen pyylevä nainen. Mitä helvettiä, kuka tuo, välähti mieleeni. No, minähän se olen, tunnistin vaatteista ja kasvoista...
Pitäisi vissiin alkaa miettimään tosissaan, että mitä sitä suuhunsa mättää, koska te jotka sanotte, että pitää liikkua enemmän kuin kuluttaa, puhutte paskaa. Ei riitä kuulkaa 10-14 tuntia viikossa liikuntaa mihinkään ja ihan en ehtis kahdeksaa tuntia päivässä kävellä, juosta, pelata tms. Yöt tietty jos harrastais villiä seksiä ja kävis päivät töissä, vois olla mahdollista, mutta hiukan raskasta.

Miksi mie en voi olla niitä ihmisiä, jotka voisivat syödä aika vapaasti, liikkua ja olisivat hoikkia kuin pajunvarsi. Tai sitten niitä, jotka syövät mieluummin porkkanan kuin suklaapatukat? Täh, onko se porkkana oikeasti olevinaan parempaa? Ei ainakaan minusta. Tykkään kyllä kasviksista, mutta paljon muustakin, niinkuin peilikuvasta näkyy.
Mutta jälleen kerran, yritetään petrata ruokailussa ja salilla olis vaan käytävä, kun väistämätön tosiasia on, että en mie tästä nuoremmaksi tule, vaikka mieli onkin alle kolmekymppisen. Ja voin kiittää myös perintötekijöitä tästä vartalonmallista ja kropasta, joka kerää kaiken ylimääräisen vyötärönympärille, isäni on hoikka kuin mikä, mutta yllättäen sain äidin geenit.

Salilla käynti on tavallaan ihan mukavaa, saa ylittää itsensä, kun jaksaa pusertaa hyvän treenin, mutta sinne lähteminen on välillä kovin vaikeaa. Enkä kestä ryysistä, joka iltaisin salilla on ja laitteisiin täytyy jonottaa, että saat alkaa treenaamaan. Tekis mieli kääntyä kannoilleen ja sanoa morjens, pitäkää tankonne. Ehkä pitäis rakentaa oma sali olohuoneeseen, ettei kanssaihmiset sotkis miun harjoitusta. Toisaalta onhan tuossa nurkassa punttia ja kahvakuulaa pölyttymässä, että käyttämättä jäisivät, salille siis. Nyt mulla on kyllä hyvä treeniohjelma, joten jospa siitä saisi motivaatiota treenaamiseen ja kun katselee niitä hoikkia naisia hyvällä kropalla, niin ehkä sieltä löytyy motivaatiota itsellekin tehdä jotain. Ja onhan siellä joskus silmänruokaa, eli komeita miehiäkin,joita treenin ohessa voi tuijotella.
Ovat varmaan kauhuissaan, että mitä tuo iäkäs täti-ihminen kyylää ;)

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa, mie lähen Ellin kanssa kävelylle!

Vielä deittailusta ja vähän muustakin

Lisätäkseni viime kirjoitukseen asioista, joita naisen pitäisi myös olla, eli akateeminen. Se on jotakin tosi hienoa, koska akateeminen mies ei voi kestää ei akateemista naista. Ja tietenkin naisen tulee myös pitää itsestään huolta, olla huoliteltu ja samalla luonnollinen. Miten? Nudemeikillä varmaan, oon lukenut sellaisesta naistenlehdissä. Ja sitten löytyy tietty vielä yksi porukka, eli seksinvonkaajat. Laittavat ilmoitukseen itsestään kuvan kaulasta alaspäin ja ovat yleensä varattuja, jos eivät, toivovat kevyttä suhdetta, eli seksiä. Vaikka kirjoittaisi omaan profiiliin EI seksinvonkaajille, eivät nämä yksilöt osaa lukea, vaan yrittävät silti. Vikaa lienee joko ymmärryksessä tai lukutaidossa.

Deittailu on silti jännää, koska siellä näkee ison otannan sinkuista, mutta luulen, että on iso porukka myös niitä, jotka eivät roiku deittisivuistoilla. Ymmärrän senkin hyvin ja arvostan.
Mutta missä sitä sitten tapaisi ihmisiä? Kaupankassalla? Se olis kiva, mutta harvoinpa siellä joku treffeille pyytää, paitsi viime keväänä yksi pyysi, ei kiinnostanut. Harrastusten parista sitten? Noh, on löytynyt, mutta varattuja ovat olleet. Töistä? Joo ei, kuormasta ei syödä. Toisaalta hoitoalalla, jossa ensimmäiset urani vuodet olin, oli suurin osa naisia ja miehet homoja, eli eivät olleet minusta kiinnostuneita. Ja nykyisinkin suurin osa on naisia, varattuja ovat nekin kuten myös ne harvat miehet.
Mutta mistä sitten? En tiedä, kaverien kaverit jo tunnetaan ja varattujakin ovat.
Toista kierrosta tai kolmatta sitten vissiin odotellaan viimeistään vanhainkodin kiikkustuolissa... Siellä sitten voi sukkaa kutoa ja iskeä silmää hampaattomalle papalle ja tehdä vaikutusta villasukilla. Pitänee alkaa opetella sen kantapään neulomista, kun luulen, että semmoiset kantapäättömät sukat tuskin tekee vaikutusta edes sokeaan...
Eli te jotka parisuhteessa elätte, yrittäkää olla joutumatta sinkuksi, ei ole helppoa ei...
Älkää valittako päänsärkyä illalla, vaan pidätte kumppanit tyytyväisinä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ehkä tuo ei nyt ihan ainoa asia ole, mutta hoitakaa suhteitanne kuitenkin ;)
Itsehän olen paras neuvomaan ihmissuhteissa, varsinkin parisuhteissa, koska olen ollut sinkkuna jotain sata vuotta ja varmaan myös seuraavat sata vuotta, mikäli joku sokea, kuuro ja jalaton mies ei minua palvelutalossa huoli. Kuuro siksi, että jaksaa kuunnella värikästä elämääni ja jatkuvaa puhumistani, sokea, ettei nää neulomieni sukkien pikkuvirheitä tai ylimääräisiä kilojani, ja jalaton, ettei pääse karkuun ;)
Eli jos tarvitsette parisuhdevinkkejä, deittailuvinkkejä tai mitä vaan vinkkejä, paitsi villasukkien kutomiseen liittyen, ottakaa yhteyttä allekirjoittaneeseen...

Kesä tulee ja deittailut...

Hei vaan te kaikki tuhannet lukijat, eli ehkä kolme ihanaa tyyppiä:)

Olen tässä kevään aikana miettinyt paljon, että miten vaikeaa nykyään on olla sinkku. Pitäis harrastaa, olla hyvässä kunnossa, hyvännäköinen, syödä terveellisesti, olla fiksu, koulutettu, hauska, huumorintajuinen, naisellinen, muodokas, mieluusti menneisyyttä mahdollisimman vähän, tupakoida ei saa eikä mielellään liikaa alkoholia, ei saa olla sohvaperuna, eikä aina myöskään olla menossa, ruokaa pitää osata laittaa ja matkustelu olis plussaa, pitkät hiukset, isot tissit, hyvä peppu jne... Miten kukaan voi olla semmoinen? Ehkä joku, mutta mie en ole, en puoliakaan.
Vähän kaikkea pitäisi olla, mutta ei liikaa mitään? Häh, jos joku vois antaa vinkin tuohon mahtavaan pakettiin, niin yksi mulle, kiitos.
Samat paineet lienee miehilläkin, en yhtään väheksy. Itsekin toivon, että mies olis urheilullinen, mutta ei mikään bodari, hauska, mutta ei mikään pelle, rehellinen, mutta ei nössö, komea, muttei mikään kiiltokuvapoju, sopivan ikäinen, ei liian nuori eikä vanha, fiksu, muttei mikään nero jne... Ja tietysti pitää olla herrasmies, mutta sopivasti myös pahis, hyvä sängyssä, ettei tarviis alkaa opettaa. Pukeutuukin pitäis osata ja laittaa ruokaa. Ja tietysti pitää olla romanttinen myös, mutta ei imelä. Ai niin, pitkäkin pitää olla, mutta ei liian, eikä liian lyhyt.
Eihä tuommoista ole olemassa. Eli mistä pitäis alkaa tinkimään? Monesta asiasta ainakin vähän, mutta en tiedä olenko siihen valmis? Ainakaan nuo deittipalvelut eivät tue ihmistä tutustumaan toiseen aitona omana itsenään, vaan ensin katsotaan kuvat, tulot, pituus, paino, harrastukset ja osaako kirjoittaa mitään hauskaa. Jos kuva ei miellytä, klikataan seuraavaa, jos pituus on väärä, siirrytään seuraavaan, jos on työtön, ohitetaan sekin, mikäli on lapsia, sekin on monelle no no...
Itse olen treffeillä käynyt kymmeniä kertoja ja olen tavannut tosi kivoja tyyppejä, mutta myös muutaman katastrofin ja monia en edes muista. Vika lienee minussa itsessäni, mutta luulen etten ole asian kanssa yksin. Liian kranttu, sanoo minulle monet. Ehkä olenkin, mutta ihan kiva ei riitä, vaan siinä täytyy olla sitä; juuri oikeenlaista kemiaa... Eli sitä odotellessa, toivotan rakkaudentäyteistä kesää ja meinaan palata tänne blogin ääreen myös kesällä ;)

Eilen olin ties missä, tänään hengaan Tinderissä ;)