Vielä deittailusta ja vähän muustakin

Lisätäkseni viime kirjoitukseen asioista, joita naisen pitäisi myös olla, eli akateeminen. Se on jotakin tosi hienoa, koska akateeminen mies ei voi kestää ei akateemista naista. Ja tietenkin naisen tulee myös pitää itsestään huolta, olla huoliteltu ja samalla luonnollinen. Miten? Nudemeikillä varmaan, oon lukenut sellaisesta naistenlehdissä. Ja sitten löytyy tietty vielä yksi porukka, eli seksinvonkaajat. Laittavat ilmoitukseen itsestään kuvan kaulasta alaspäin ja ovat yleensä varattuja, jos eivät, toivovat kevyttä suhdetta, eli seksiä. Vaikka kirjoittaisi omaan profiiliin EI seksinvonkaajille, eivät nämä yksilöt osaa lukea, vaan yrittävät silti. Vikaa lienee joko ymmärryksessä tai lukutaidossa.

Deittailu on silti jännää, koska siellä näkee ison otannan sinkuista, mutta luulen, että on iso porukka myös niitä, jotka eivät roiku deittisivuistoilla. Ymmärrän senkin hyvin ja arvostan.
Mutta missä sitä sitten tapaisi ihmisiä? Kaupankassalla? Se olis kiva, mutta harvoinpa siellä joku treffeille pyytää, paitsi viime keväänä yksi pyysi, ei kiinnostanut. Harrastusten parista sitten? Noh, on löytynyt, mutta varattuja ovat olleet. Töistä? Joo ei, kuormasta ei syödä. Toisaalta hoitoalalla, jossa ensimmäiset urani vuodet olin, oli suurin osa naisia ja miehet homoja, eli eivät olleet minusta kiinnostuneita. Ja nykyisinkin suurin osa on naisia, varattuja ovat nekin kuten myös ne harvat miehet.
Mutta mistä sitten? En tiedä, kaverien kaverit jo tunnetaan ja varattujakin ovat.
Toista kierrosta tai kolmatta sitten vissiin odotellaan viimeistään vanhainkodin kiikkustuolissa... Siellä sitten voi sukkaa kutoa ja iskeä silmää hampaattomalle papalle ja tehdä vaikutusta villasukilla. Pitänee alkaa opetella sen kantapään neulomista, kun luulen, että semmoiset kantapäättömät sukat tuskin tekee vaikutusta edes sokeaan...
Eli te jotka parisuhteessa elätte, yrittäkää olla joutumatta sinkuksi, ei ole helppoa ei...
Älkää valittako päänsärkyä illalla, vaan pidätte kumppanit tyytyväisinä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ehkä tuo ei nyt ihan ainoa asia ole, mutta hoitakaa suhteitanne kuitenkin ;)
Itsehän olen paras neuvomaan ihmissuhteissa, varsinkin parisuhteissa, koska olen ollut sinkkuna jotain sata vuotta ja varmaan myös seuraavat sata vuotta, mikäli joku sokea, kuuro ja jalaton mies ei minua palvelutalossa huoli. Kuuro siksi, että jaksaa kuunnella värikästä elämääni ja jatkuvaa puhumistani, sokea, ettei nää neulomieni sukkien pikkuvirheitä tai ylimääräisiä kilojani, ja jalaton, ettei pääse karkuun ;)
Eli jos tarvitsette parisuhdevinkkejä, deittailuvinkkejä tai mitä vaan vinkkejä, paitsi villasukkien kutomiseen liittyen, ottakaa yhteyttä allekirjoittaneeseen...